Valmentajauran vastoinkäymisiä ja onnistumisia

Pitkästä aikaa nyt päivittelen taas tätä blogia..

Joulukuussa tuli koettua ravivalmentajan elämää kantapään kautta - oma valmennettavallani Baloo Babarilla reagoi oikean etujalan hankositeen sisähaara. Diagnoosi varmistui Forssan klinikalla ja valitettavasti Luikko vahvisti epäilyni. Lisäksi röntgenkuvista paljastui vanha puikkoluun murtuma. Murtuma oli luutunut itsekseen ja Luikko sanoi vamman olevan ainakin 4-5 vuotta vanha. Hankoside oli vaurioitunut murtuman kohdalta, joten Luikko sanoi olevan mahdollista, että murtumakohtaan on muodostunut uutta röpelöistä luun pintaa, joka on saattanut hiertää hankositeen pintaa ja osaltaan vaikuttaa vamman syntyyn yhdessä rasituksen kanssa.

Baloo Babarin vasesemman etujalan jalka-asento oli niin hajajalkainen, että sillä piti aina käyttää etusääri- ja polvisuojia. Ei sinällään ole mikään ihme, että puikkoluu on joskus todennäköisesti vaurioitunut lyönnin seurauksena. Ilkan kanssa siitä juttelin klinikalta tultuani ja Ilkka sanoi, että puikkoluun murtumat saattavat olla vaikeita huomata, koska ne eivät aina aiheuta selkeitä oireita.

Korven Marko joskus sanoi, että kun tälläisia vammautumisia tulee (ja niitä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin), hyvä valmentaja pysähtyy hetkeksi, miettii olisiko jotain voitu tehdä toisin, ottaa opikseen ja tekee tarvittavia muutoksia, jotta vammojen riski jatkossa pieneninisi ja sitten jatkaa eteenpäin. Liikaa ei saa jäädä märehtimään, mitä olisi pitänyt ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. (Helpommin sanottu, kuin tehty)

Koska Baloo Babar olisi nyt kääntynyt 12-vuotiaaksi, omistajan kanssa päädyttiin siihen, ettei sitä lähdetä enää kuntouttamaan, vaan "Vihtori" siirtyi vihreämmille laitumille. Tämän reilun vuoden aikana, jonka meidän yhteistyömme jatkui, opetti minulle hirveästi! Ja parempaa hevosenomistajaa ei olisi voinut toivoa! Kiitokset vielä Katjalle!

Vihtori tuli meille toimittamaan lapsenvahdin virkaa eli oman kasvattimme Black Bregon treenikaveriksi kun varsa oli saatu ajolle opetettua. Siihen hommaan se olikin ihan super! :) Se tiesi aina, kun varsa oli perässä, että nyt mennään hiljaksiin ja kurkisteli aina välillä, että onko lapsi pysynyt perässä. Sitten omistaja ehdotti, että kun sillä kuitenkin taas ajellaan säännöllisesti niin ilmoittakaa vaan koelähtöön, joka ajettiinkin Metsämäessä 7.2.14. Tämän jälkeen Baloo Babar kartutti valmentajatilastoani kahdella hienolla 4. sijalla ja hevonen teki Forssassa oman täydenmatkan ryhmäajo -ennätyksensä! :) Tämän jälkeen startteihin tuli katkos, ensin tarhassa riehumisesta tulleen lihasrevähdyksen ja sen jälkeen sitkeän flunssan vuoksi. Ennen loukkaantumista hevonen tuntui taas todella hyvältä ja treenit oli saatu sille mallille, että ilmoitin hevosen starttiin. Kaksi päivää ilmoittamisen jälkeen jalka sitten alkoikin turvotella. Ensimmäinen kerta, kun ei harmittanut, että ikärasismin seurauksena ei oltaisi kyseiseen lähtöön päästykkään mukaan...

Mutta vastoinkäymisten jälkeen koettiin myös onnistumisia, kun ensimmäinen itse alusta asti laiteltu ravurin alku Black Brego suoritti kevyesti opetuslähdön Metsämäessä 19.12.14. Ajaksi saatiin kurakelin radalta 1.32,6. Lähdöstä olisi saanut vielä neljän sekunnin hyvityksenkin, eli helposti meni :) Varsa ei ollut ponnistuksesta millänsäkään. Kuskin kommentit eivät tulleet mitenkään yllätyksenä - koko ajan oli vähän tarvinnut käskeä, kun toisella ei ollut mihinkään mikään kiire. Korvat hörössä se lompsii kaikessa rauhassa muiden perässä. Opetusvaiheesta asti tämä on ollut sellainen taivaanrannanmaalari :D Opetuslähtöön laitettiin ensimmäistä kertaa kokolaput. Nyt jatketaan treenailua ja suunnataan keväällä nuoret radalle lähtöihin :)

Tästä on tultu pitkä matka.. Yhtenä etappina opetuslähtö suoritettu ja lisää seikkailuja edessä..

Vko 46-47 Pilvilinnojen rakentelua

Elikä meille annettiin muutama viikko aikaa vain haaveilla tulevaisuudesta töiden ja opiskelun ohessa: Missä te olette kahdenkymmenen vuoden päästä, olettaen että työuranne lähtee etenemään hurjimpienkin unelmienne mukaan?

Haaveissa olisi pitää valmennuksessa 12-20 hevosta. Eli yritys työllistäisi itseni lisäksi yksi tai kaksi henkilöä. Pienen hevosmäärän kanssa pystyisi toteuttamaan yksilöllistä valmennusta ja pystyisi itse olemaan tiiviisti jokaisen hevosen arjessa mukana. 

Kotipuolessa onkin jo tilat kahdelletoista hevoselle (kruunkalliontalli.fi). Lisäkarsinoita voisi mahdollisesti toteuttaa ulkokarsinoina. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua hiittisuora on erinomaisessa kunnossa, lisäksi tallipihasta löytyy pressun alta kumirouherinki, jossa pystyisi ringittämään hevosia myös niinä muutamana päivänä vuodessa, jolloin ajopaikat ovat huonossa kunnossa. Pitkän malliset hiekkatarhat katoksineen mahdollistaisivat hevosten tarhaamisen öisinkin. Pihapiiri olisi siisti ja huoliteltu ja tarhojen välissä olisi helppo ajella mönkijällä. Hiittisuoran kunnossapitoon olisi tarvittava kalusto, tai se olisi mahdollista ostaa joltakin naapurilta, joka jaksaisi tosissaan paneutua asiaan. 

Kuljetuskalusto olisi riittävä ravireissuilleen ja sellainen, millä olisi mukava taittaa pidempiäkin matkoja.

Hevoset näyttävät upeilta ja hyvin hoidetuilta. Ravireissuilla ne erottuvat edukseen ja tallin logoilla varustetut loimet ym. varusteet mainostavat talliamme.

Hevoset kilpailisivat tietenkin huipulla ja niillä olisi ihanat omistajat, jotka myös maksavat laskunsa aina ajallaan :) Itselläkin voisi olla yksi oma ravuri..

Ei kun haaveista totta! (Ja lauantaina taas lottoamaan..)

VKO 43 - RAVIURHEILUN TULEVAISUUTTA POHTIMASSA

Kävimme perjantaina Pilvenmäellä kuuntelemassa paneelikeskustelua raviurheilun nykytilasta ja tulevaisuudesta. Lopuksi Lähdekorpi ja Nieminen keskustelivat hevosen valmennuksesta. Paneelissa keskustelemassa olivat Kari Lähdekorpi, Markku Nieminen, Jari Isometsä, Reima Kuisla, Kari Laurila sekä Pertti Koskenniemi.

Tehtäväksi tuli pohtia ravivalmentajan sidosryhmiä.

Hevosala vaikuttaa välillisesti moniin muihinkin aloihin. Suomessa on 16 000 tallia ja 3000 osa- tai kokoaikaisesti toimivaa hevosyritystä. Kilpailulisenssin omaavia ravivalmentajia maassamme on 7 500 , joista ammattivalmentaja lisenssi on 160. Yli puolet hevosistamme ovat ravureita ja niiden parissa toimii noin 50 000 suomalaista. Raveja seuraa vuosittain 750 000 katsojaa. Hevosala työllistää yli 15 000 henkilöä ja hevosten rehujen tuottamiseen tarvitaan 100 000 Ha peltoa.

Maatalouden lisäksi Hevosala työllistää välillisesti mm. rakennusteollisuutta, kuljetusfirmoja, autoteollisuutta (hevoskuljetusautot, trailerit) sekä mediaa.

Hevosalan hyvinvointi on riippuvainen myös yleisestä taloustilanteesta ja asiakkaiden ostovoima.

Ravitalli on palveluyritys, jolle asiakkaat eli hevosenomistajat ovat elinehto. Pitkäaikaiset, säännöllisesti laskunsa maksavat asiakkaat ovat valmentajalle kullanarvoisia. 

Hyvä henkilökunta eli hevosenhoitajat ovat arjen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä. Työvoima on kallista, joten hyvään, osaavaan henkilökuntaan kannattaa panostaa.

Tavarantoimittajien ja palveluntarjoajien kanssa kannattaa luoda pitkäaikaisia asiakassuhteita. Saman eläinlääkärin ja kengittäjän käytöstä voi olla etua, koska he tuntevat hevoset pidemmältä ajalta. Eri eläinlääkärit voivat olla erikoistuneita eri osa-alueisiin, mitä kannattaa toisaalta hyödyntää. 

Yhteistyö muiden valmentajien kanssa voi olla opettavaista, aikaa ja rahaa säästävää. Esimerkiksi pidemmät ravireissut kannattaa tehdä kimppakyydeillä ja yhteisistä rehutilauksista voi rahdin osuutta saada laskettua. Joskus valmentajat auttavat asiakkaitaan valitsemaan varsoja, jolloin informaation kulku kasvattajien ja valmentajien välillä helpottaa varsan valitsemisprosessia. Sponsori-sopimuksista voi saada yritykselle lisärahoitusta mainosnäkyvyyttä vastaan. 

Muutokset lainsäädännössä voivat vaikuttaa myös hevosalan yrityksiin. Oman kotikunnan kaavoitus ym. päätökset vaikuttavat valmentajan toimintaan. Hippos toimii raviurheilun pääorganisaationa ja rekisteröi varsat. Raviurheilu rahoitetaan enimmiltä osin pelituloilla. Fintoto organisoi hevospelit ja osa pelituloista ohjataan palkintoihin. Laskeneet pelivaihdot ovat johtaneet myöskin palkintotasojen romahtamiseen.

VKO 42 - Patologina

 Tällä viikolla meillä oli taas lähiopetusjakso eli teoriatunteja työssäoppimisen lisäksi.

Teoriaopinnot alkoivat Kari Haimin luennolla urheilupohjista. Kengityksen tunnilla availtiin teurasjalkoja ja Seppo Hyypän tunneilla käytiin ensin kaviosairauksia luokassa ja sitten tallissa käytännön anatomiaa ja rakennearvostelua. Sitten kävimme vielä katsomassa hevosen ruumiinavausta, jossa näki miten lihaksisto siellä nahan alla oikeasti on. Huippu mielenkiintoista!!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, teen tälläkertaa tästä vähän kuvapainoitteisemman..
Kuvista osa on omia, osa luokkatoverini Susanna Suomen ottamia. Kiitos Susanna kuvista :)

 Suluissa jänteiden ja siteiden kiinnittymiskohdat. Syväkoukistajajänne kiinnittyy kavioluun pohjaan, mikä on vähän huonosti piirretty piirroskuvassa.

 

 Vuohisnivelen ja jännetupen turvotuksen tutkiminen. Nivel hankositeen etupuolella, jännetuppi takapuolella.

 Pinnallinen ja syväkoukistaja jänne kulkevat toistensa lomitse

 Koukistajajänteessä oli havaittavissa selkeästi sen säikeisyys. Diagnosoimme tälle vanhan jännevamman, mutta eläinlääkärin mukaan kyseessä on todennäköisesti vanha hevonen, mutta varsinaista jännevammaa siinä ei ole.

 Kahden eri hevosen koukistajajänteen poikkileikkaukset. Alempi sama kuin yllä olevassa kuvassa.

 Yllä ojentajat, keskellä koukistajat alinna hankoside + nuljuluut. Ojentaja jänteet ovat selkeästi ohkasemmat, eikä niihin tule rasitusvammoja, sillä ne työskentelevät jalan ollessa ilmassa, eivätkä kuormitu samalla tavalla kuin koukistajat ja hankoside.

 Nuljuluut

Nivelnesteen tulee olla sitkoista, eikä liian vetistä. Susanna kokeilee tässä nivelnestettä ja hyvin venyy :)

 Ruston paksuus on ainoastaan muutamia millejä. edessä hiottu rustopinta pois ja luu näkyy. Taustalla kengitysnaulan pää uppoaa rustoon ainoastaan pari milliä.

 Terve rustopinta on kirkkaan harmaa, kellertävyys viittää ongelmiin nivelessä. Vasemmalla vähän kellertävyyttä, oikealla väri parempi. (kuluma hiottu itse)

 Tässä nivelrikkomuutoksia

Kavion poikkileikkaus.

Kaulasta aloitettu lihasten erottelu. rasvakudoksen päällä kyljessä näkyy ohuita iholihaksia, jotka esim. värisyttävät iholta kärpäsiä.

Valokuvissa kolmiuloitteisuus kärsii.. :/ Lavan lihaksistoa.

Katso nämä erinomaiset videot youtubesta:
3D mallinnos hevosen jalan siteistä ja jänteistä
Inside Nature's Giants: Racehorse

Vko 39 täydennystä

No niin, täydennyksenä vielä, kun en ollut tehtävänantoa kunnolla lukenut.. :D

Työhyvinvointi koostuu fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta työssä.

Hevosalan on fyysisesti kuormittavaa työtä. Työpäivät venyvät monessa paikassa pitkiksi ja ravireissut venyvät usein yömyöhälle, jolloin yöunet saattavat jäädä lyhyiksi. Töitä tehdään myös viikonloppuisin ja pyhinä. Työnteon puitteet tulisi koettaa luoda sellaisiksi, että fyysinen kuormittavuudesta saataisiin minimoitua. Esimerkiksi lantalan olisi hyvä olla sellainen, että kottikärryjä ei tarvitse työntää kilometritolkulla kapealla laudalla lantavuorien päälle.

Psyykkiseen jaksamiseen vaikuttavat erityisesti työilmapiiri ja motivaatio työtä kohtaan. Yhteishenki työpaikalla tulisi olla hyvä. Ylimääräistä stressiä työstä tulisi välttää esim. Sillä, että työtehtävät ovat selkeästi jaettu ja työtehtäviin on saatu tarpeellinen perehdytys. Motivaatiota voidaan ylläpitää työtehtävien riittävällä haasteellisuudella, pienellä vaihtelulla, työntekijän arvostuksella, sekä palautteen antamisella.

Hevosopistolla ylityötunnit pidetään vapaina. Vapaapäivistä on mielestäni enemmän hyötyä, jos ne pystyy pitämään putkeen. Yhden päivän vapailla siellä täällä ei oikein vielä pääse irti työkuvioista. Mikäli tallilla on eri vuoroja, voisi ravipäivien jälkeen joku raveissa olleista mahdollisesti tulla myöhemmin alkavaan vuoroon, jolloin yö ei jää ihan niin lyhyeksi. Työnantajan tulee puuttua, mikäli työilmapiirissä on ongelmia. Ammattiliitot ovat työntekijän tukena ja työehtosopimuksessa määritetään esimerkiksi työajasta. Hevosalat kuuluvat puuliittoon. 

Vko 39 - työturvallisuudesta

Tälle viikolle annettiin tehtäväksi pohtia työturvallisuusnäkökohtia hevosalalla:

Keskitytään tällä viikolla työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Miten työturvallisuus on huomioitu yleisesti niissä työssäoppimispaikoissa (Hevosopisto mukaan lukien), joissa olet ollut? Miten henkilökohtaisesti otat turvallisuustekijät huomioon työssäsi? Millainen käsitys sinulle on muodostunut koko alan suhtautumisesta työturvallisuuteen?

Kaikissa työssäoppimispaikoissani kaikki käyttivät ajaessa kypärää. Lisäksi aina jollain taisi olla puhelin taskussa, jolloin onnettomuuden sattuessa olisi saatu hälytettyä apua. Kaikissa työssäoppimispaikoissa oli myös turvallisesta ympäristöstä huolehdittu melko hyvin. Aitaukset olivat ehjiä ja portit kyllin suuria. Tallipihat olivat tilavia ja talviaikana hyvin hiekoitettuja. Parantamisen varaa olisi jossakin vielä ympäristön siisteyden huolehtimisessa. Siisti ympäristö on turvallinen sekä ihmisille, että hevosille. Yhdessä tallissa oli tapana, että yksi päästää kaikki hevoset irti käytävältä ajoon lähdettäessä, jolloin kuskin ei tarvinnut vauhdista kömpiä kankeissa talvivarusteissa kärryille. Ratatalleilla turvallisuutta luovat vain hevosille suunnitellut reitit, niillä talleilla, joilla joudutaan käyttämään yleisiä teitä hevosilla liikuttaessa tulisi kiinnittää erityishuomiota esimerkiksi heijastimiin.

Hevosopistolla kaikilla hevosilla käytetään korvapalloja ja kielisidettä ja monilla myös potkuremmiä. Ääniherkille lisätään huput ja tarvittaessa vielä kumit korvapallojen lisäksi. Varsojen opetukseen meillä on omat kärryt (Custom Bowtail), joissa on lisäpenkit avustajille, joiden on helpompi näin pysyä kyydissä. Kärryt ovat lisäksi hieman leveämmät, kuin muut hiittikärrymme, jolloin varsat eivät ihan niin helposti saa jalkaansa aisan väärälle puolelle, jos ne alkavat potkia. Huono puoli omasta mielestäni näissä kärryissä on liukkaat jalkarampit, olemmekin kietoneet niihin liimapinteliä pidon parantamiseksi. Ajaessa kaikkien tulee käyttää kypärää ja kengittäessä turvakärkikenkiä. Oriit talutetaan aina ketju turvan päällä varmuuden vuoksi.

Itse pyrin huomioimaan työturvallisuuden päivittäisessä työssäni, osa siitä tapahtuukin toki automaattisesti, joskus asioita tulee vähän erikseen mietittyä. Kypärää käytän aina ajaessa ja ratsastaessa niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Hevosia käsitellessäni jalassani ovat usein turvakengät, myös kumisaappaissani on turvakärki. Kesällä tulee käytettyä lenkkareita mitkä ovat siitä hyvät, että kun koko päivän kävelee, niin ei jalat tai selkä kipeydy kun on istuvat kengät. Talvella taas tietysti jotkut lämpimät kengät. Mulla on myös talveksi kenkiin sellaiset nastapohjalliset, niin ei itse ole heti turvallaan, jos jotain tapahtuu. Varsoja opettaessa ja nuoria hevosia lastatessa käytän hanskoja. Kengittäessä turvakenkien lisäksi käytän kengitysessua. Pyrin aina katsomaan, että karsinanovet ovat kunnolla auki ja käytävillä on riittävästi tilaa hevosten taluttamiseen. Kotona treenatessani käytän heijastinliiviä ja hevosilla heijastavaa rintaremmiä, koska joudun ajamaan yleisillä hiekkateillä.

Asianmukaisten turvavarusteiden lisäksi tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on tietysti hevostenlukutaito ja tilanteiden ennakointi. Tässä suhteessa voikin aina oppia ja kehittää osaamistaan. Myönnän lisäksi taluttavani hevosia tallin sisällä ilman riimunarua ja välillä kengittäessä ei ole tullut laitettua hanskoja käteen, minkä vuoksi on jokunen raapu tullut myös raspista. Heikin kengitysoppi numero yksi olikin, että naiset kengittävät aina hanskat kädessä, etteivät kauniit kädet mene pilalle :)
Hevosten ajossa riittää myös aina opittavaa, kaikki kun ovat omia yksilöitään ja joskus niiden kanssa sattuu odottamattomia tilanteita.

jääkiekkoa 1958

Koko alalla turvallisuustekijöiden huomioiminen on mennyt ajan saatossa varmasti parempaan päin, kuten muissakin urheilulajeissa. Jos katsoo menneiden vuosien urheilukuvia esimerkiksi mäkihypystä tai jääkiekosta, ovat turvallisuusvälineet huomattavasti parantuneet ja lisääntyneet.

Mäkihyppyä 1940-luvun alussa

Välineitä myös testataan ja tutkitaan yhä enemmän ja erilaiset turvaluokitukset kertovat kuluttajalle välineiden laadusta.

Vuoden 2013 alussa ravikilpailusääntöjä tarkennettiin turvallisuusvälineiden osalta ja turvaliivin käyttö raviradalla kilpailuaikana tuli pakolliseksi. Ravikilpailusäännöissä ajoasusta on määrätty seuraavasti: 

§48 Kilpailuasu

Ravikypärä ja siisti ajopuku, johon kuuluu valkoiset ajohousut ja asianmukaiset jalkineet, ovat kilpailusuorituksen aikana pakolliset. Värivaatimus ei koske verryttelyajoa.

Ajoasut voivat olla joko ohjastaja- tai omistajakohtaisia.
Eri tallien tai omistajien ajoasujen värien tulee erota toisistaan riittävästi. Ajoluvan haltijan on huolehdittava siitä, että hänen voimassa olevat kilpailuvärinsä on tallennettu Heppa-järjestelmään.
Kilpailuasun on oltava aina käsiohjelman mukainen.
Poikkeukset kilpailuasusta voidaan sallia pakottavien syiden niin vaatiessa. Järjestäjän on ilmoitettava tästä kilpailijoille ennen kilpailujen alkua.

Ravikypärän käyttö ravikilpailuissa on pakollista ravikilpailuissa myös varikko- ja tallialueella hevosta ajettaessa, valjastettua hevosta suupielistä talutettaessa, valjastetun hevosen ohjiin koskettaessa (esim. hevosen vieressä kävellen ohjista ajaen) sekä avustajalla voittajaesittelyssä.

Turvaliivin käyttö ravikilpailuissa on pakollista hevosta tai ponia raviradalla (= kaviouralla) ajettaessa tai ratsastettaessa. Raveissa käytettävien turvaliivien tulee olla tyyppihyväksyttyjä koodeilla CE 1621-2 (vahvistetulla rintasuojalla) tai EN-13158.

Ravikilpailuissa käytettävissä ajoasuissa esiintyvät mainokset eivät saa olla lain eikä hyvän tavan vastaisia.
Muiden rahapelijärjestäjien kuin arpajaislainsäädännön tarkoittamien yksinoikeusyhteisöjen (Fintoto, Veikkaus ja RAY) mainostaminen ravikilpailuissa on kiellettyä. Kielto koskee myös ohjastajien ajovarusteissa olevia mainoksia.

Kokonaisuudessaan ravikilpailusäännöt löytyvät Hippoksen sivuilta,



Vermossa ollessamme olin aika yllättynyt, että vieläkin on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä treeniajossa kypärää. Raviradat voisivat mielestäni ottaa tähän enemmän kantaa ja vaatia radalla ajavilta kypärää myös ravikilpailujen ulkopuolella.

Yksi asia, mihin ravipuolella tulisi enemmän kiinnittää huomiota, on varusteiden kunto. Valjaat ja kärryt tulisi tarkistaa ja huoltaa säännöllisin väliajoin. Toinen asia mihin olen viimeaikoina kiinnittänyt paljon huomiota, on Crocksien ja Reinojen yleistyminen tallihenkilökunnalla. Itsekin saatan joskus lakaista käytäviä crocksit jalassa, mutta hevosten taluttamiseen ja ajamiseen ne eivät sovellu.

Paljon puhutaan nykyään siitä, että yhä useammalta lajin parissa toimivalta puuttuvat ne ns. hevosmiestaidot. Hevostenlukutaito ja ennakointi ovat kaikkein tärkeimmät tekijät onnettomuuksia ehkäistäessä. Ypäjällä eniten vaaratilanteita mielestäni on aiheutunut ajattelemattomuudesta ja esimerkiksi siitä, että hevosia on talutettu liian ahtaista paikoista tai liian pitkällä narulla.  Omia taitojaan ei tulisi koskaan yliarvioida ja apua pitäisi aina voida pyytää ja saada, jos siltä tuntuu.

Valitettavan usein asioita kuitenkin opitaan kantapään kautta ja elävien olentojen kanssa toimiessa silloin tällöin sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti aina, kun onnettomuuksia sattuu, vältyttäisiin henkilö ja hevosvahingoilta..

Vko 38

Ensimmäinen ns. lähioppimisjakso on nyt takana. nyt aloittivat siis loput hevosvalmentajan ammattitutkintolaiset. Eri linjoja ovat ravivalmennuksen lisäksi hevoshierojan, ratsuvalmennuksen sekä valjassepän ammattitutkinnot.

Suurin osa teoriaopinnoista on sisällöltään samoja, kuin mitä olen suorittanut hevosenhoitajalinjalla. Siksi meille koitetaan nyt kehittää vaativampaa opiskeltavaa :) Osallistuin tällä viikolla ainoastaan Seppo Hyypän eläinlääkinnän ja anatomian tunneille.

Henkilökohtaistamissuunnitelmissa tärkeimmiksi opinaiheiksi nostin kengityksen, hevosen anatomian ja rakenteen arvioinnin, hevosen valmentamisen ja oman yrityksen pyörittämisen. Huippu hyödyllistä olisi nähdä miten eri ammattilaiset toteuttavat näitä käytännössä. Rakenteeseen perehdyinkin taas Ilkan opastuksella hevoshuutokaupassa, jossa kiertelimme varsoja katselemassa. Loppu huutokauppa menikin sitten kopparina tönöttäessä. Hienoja varsoja ja hieno tapahtuma :)