Vko 46-47 Pilvilinnojen rakentelua

Elikä meille annettiin muutama viikko aikaa vain haaveilla tulevaisuudesta töiden ja opiskelun ohessa: Missä te olette kahdenkymmenen vuoden päästä, olettaen että työuranne lähtee etenemään hurjimpienkin unelmienne mukaan?

Haaveissa olisi pitää valmennuksessa 12-20 hevosta. Eli yritys työllistäisi itseni lisäksi yksi tai kaksi henkilöä. Pienen hevosmäärän kanssa pystyisi toteuttamaan yksilöllistä valmennusta ja pystyisi itse olemaan tiiviisti jokaisen hevosen arjessa mukana. 

Kotipuolessa onkin jo tilat kahdelletoista hevoselle (kruunkalliontalli.fi). Lisäkarsinoita voisi mahdollisesti toteuttaa ulkokarsinoina. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua hiittisuora on erinomaisessa kunnossa, lisäksi tallipihasta löytyy pressun alta kumirouherinki, jossa pystyisi ringittämään hevosia myös niinä muutamana päivänä vuodessa, jolloin ajopaikat ovat huonossa kunnossa. Pitkän malliset hiekkatarhat katoksineen mahdollistaisivat hevosten tarhaamisen öisinkin. Pihapiiri olisi siisti ja huoliteltu ja tarhojen välissä olisi helppo ajella mönkijällä. Hiittisuoran kunnossapitoon olisi tarvittava kalusto, tai se olisi mahdollista ostaa joltakin naapurilta, joka jaksaisi tosissaan paneutua asiaan. 

Kuljetuskalusto olisi riittävä ravireissuilleen ja sellainen, millä olisi mukava taittaa pidempiäkin matkoja.

Hevoset näyttävät upeilta ja hyvin hoidetuilta. Ravireissuilla ne erottuvat edukseen ja tallin logoilla varustetut loimet ym. varusteet mainostavat talliamme.

Hevoset kilpailisivat tietenkin huipulla ja niillä olisi ihanat omistajat, jotka myös maksavat laskunsa aina ajallaan :) Itselläkin voisi olla yksi oma ravuri..

Ei kun haaveista totta! (Ja lauantaina taas lottoamaan..)

VKO 43 - RAVIURHEILUN TULEVAISUUTTA POHTIMASSA

Kävimme perjantaina Pilvenmäellä kuuntelemassa paneelikeskustelua raviurheilun nykytilasta ja tulevaisuudesta. Lopuksi Lähdekorpi ja Nieminen keskustelivat hevosen valmennuksesta. Paneelissa keskustelemassa olivat Kari Lähdekorpi, Markku Nieminen, Jari Isometsä, Reima Kuisla, Kari Laurila sekä Pertti Koskenniemi.

Tehtäväksi tuli pohtia ravivalmentajan sidosryhmiä.

Hevosala vaikuttaa välillisesti moniin muihinkin aloihin. Suomessa on 16 000 tallia ja 3000 osa- tai kokoaikaisesti toimivaa hevosyritystä. Kilpailulisenssin omaavia ravivalmentajia maassamme on 7 500 , joista ammattivalmentaja lisenssi on 160. Yli puolet hevosistamme ovat ravureita ja niiden parissa toimii noin 50 000 suomalaista. Raveja seuraa vuosittain 750 000 katsojaa. Hevosala työllistää yli 15 000 henkilöä ja hevosten rehujen tuottamiseen tarvitaan 100 000 Ha peltoa.

Maatalouden lisäksi Hevosala työllistää välillisesti mm. rakennusteollisuutta, kuljetusfirmoja, autoteollisuutta (hevoskuljetusautot, trailerit) sekä mediaa.

Hevosalan hyvinvointi on riippuvainen myös yleisestä taloustilanteesta ja asiakkaiden ostovoima.

Ravitalli on palveluyritys, jolle asiakkaat eli hevosenomistajat ovat elinehto. Pitkäaikaiset, säännöllisesti laskunsa maksavat asiakkaat ovat valmentajalle kullanarvoisia. 

Hyvä henkilökunta eli hevosenhoitajat ovat arjen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä. Työvoima on kallista, joten hyvään, osaavaan henkilökuntaan kannattaa panostaa.

Tavarantoimittajien ja palveluntarjoajien kanssa kannattaa luoda pitkäaikaisia asiakassuhteita. Saman eläinlääkärin ja kengittäjän käytöstä voi olla etua, koska he tuntevat hevoset pidemmältä ajalta. Eri eläinlääkärit voivat olla erikoistuneita eri osa-alueisiin, mitä kannattaa toisaalta hyödyntää. 

Yhteistyö muiden valmentajien kanssa voi olla opettavaista, aikaa ja rahaa säästävää. Esimerkiksi pidemmät ravireissut kannattaa tehdä kimppakyydeillä ja yhteisistä rehutilauksista voi rahdin osuutta saada laskettua. Joskus valmentajat auttavat asiakkaitaan valitsemaan varsoja, jolloin informaation kulku kasvattajien ja valmentajien välillä helpottaa varsan valitsemisprosessia. Sponsori-sopimuksista voi saada yritykselle lisärahoitusta mainosnäkyvyyttä vastaan. 

Muutokset lainsäädännössä voivat vaikuttaa myös hevosalan yrityksiin. Oman kotikunnan kaavoitus ym. päätökset vaikuttavat valmentajan toimintaan. Hippos toimii raviurheilun pääorganisaationa ja rekisteröi varsat. Raviurheilu rahoitetaan enimmiltä osin pelituloilla. Fintoto organisoi hevospelit ja osa pelituloista ohjataan palkintoihin. Laskeneet pelivaihdot ovat johtaneet myöskin palkintotasojen romahtamiseen.

VKO 42 - Patologina

 Tällä viikolla meillä oli taas lähiopetusjakso eli teoriatunteja työssäoppimisen lisäksi.

Teoriaopinnot alkoivat Kari Haimin luennolla urheilupohjista. Kengityksen tunnilla availtiin teurasjalkoja ja Seppo Hyypän tunneilla käytiin ensin kaviosairauksia luokassa ja sitten tallissa käytännön anatomiaa ja rakennearvostelua. Sitten kävimme vielä katsomassa hevosen ruumiinavausta, jossa näki miten lihaksisto siellä nahan alla oikeasti on. Huippu mielenkiintoista!!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, teen tälläkertaa tästä vähän kuvapainoitteisemman..
Kuvista osa on omia, osa luokkatoverini Susanna Suomen ottamia. Kiitos Susanna kuvista :)

 Suluissa jänteiden ja siteiden kiinnittymiskohdat. Syväkoukistajajänne kiinnittyy kavioluun pohjaan, mikä on vähän huonosti piirretty piirroskuvassa.

 

 Vuohisnivelen ja jännetupen turvotuksen tutkiminen. Nivel hankositeen etupuolella, jännetuppi takapuolella.

 Pinnallinen ja syväkoukistaja jänne kulkevat toistensa lomitse

 Koukistajajänteessä oli havaittavissa selkeästi sen säikeisyys. Diagnosoimme tälle vanhan jännevamman, mutta eläinlääkärin mukaan kyseessä on todennäköisesti vanha hevonen, mutta varsinaista jännevammaa siinä ei ole.

 Kahden eri hevosen koukistajajänteen poikkileikkaukset. Alempi sama kuin yllä olevassa kuvassa.

 Yllä ojentajat, keskellä koukistajat alinna hankoside + nuljuluut. Ojentaja jänteet ovat selkeästi ohkasemmat, eikä niihin tule rasitusvammoja, sillä ne työskentelevät jalan ollessa ilmassa, eivätkä kuormitu samalla tavalla kuin koukistajat ja hankoside.

 Nuljuluut

Nivelnesteen tulee olla sitkoista, eikä liian vetistä. Susanna kokeilee tässä nivelnestettä ja hyvin venyy :)

 Ruston paksuus on ainoastaan muutamia millejä. edessä hiottu rustopinta pois ja luu näkyy. Taustalla kengitysnaulan pää uppoaa rustoon ainoastaan pari milliä.

 Terve rustopinta on kirkkaan harmaa, kellertävyys viittää ongelmiin nivelessä. Vasemmalla vähän kellertävyyttä, oikealla väri parempi. (kuluma hiottu itse)

 Tässä nivelrikkomuutoksia

Kavion poikkileikkaus.

Kaulasta aloitettu lihasten erottelu. rasvakudoksen päällä kyljessä näkyy ohuita iholihaksia, jotka esim. värisyttävät iholta kärpäsiä.

Valokuvissa kolmiuloitteisuus kärsii.. :/ Lavan lihaksistoa.

Katso nämä erinomaiset videot youtubesta:
3D mallinnos hevosen jalan siteistä ja jänteistä
Inside Nature's Giants: Racehorse

Vko 39 täydennystä

No niin, täydennyksenä vielä, kun en ollut tehtävänantoa kunnolla lukenut.. :D

Työhyvinvointi koostuu fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta työssä.

Hevosalan on fyysisesti kuormittavaa työtä. Työpäivät venyvät monessa paikassa pitkiksi ja ravireissut venyvät usein yömyöhälle, jolloin yöunet saattavat jäädä lyhyiksi. Töitä tehdään myös viikonloppuisin ja pyhinä. Työnteon puitteet tulisi koettaa luoda sellaisiksi, että fyysinen kuormittavuudesta saataisiin minimoitua. Esimerkiksi lantalan olisi hyvä olla sellainen, että kottikärryjä ei tarvitse työntää kilometritolkulla kapealla laudalla lantavuorien päälle.

Psyykkiseen jaksamiseen vaikuttavat erityisesti työilmapiiri ja motivaatio työtä kohtaan. Yhteishenki työpaikalla tulisi olla hyvä. Ylimääräistä stressiä työstä tulisi välttää esim. Sillä, että työtehtävät ovat selkeästi jaettu ja työtehtäviin on saatu tarpeellinen perehdytys. Motivaatiota voidaan ylläpitää työtehtävien riittävällä haasteellisuudella, pienellä vaihtelulla, työntekijän arvostuksella, sekä palautteen antamisella.

Hevosopistolla ylityötunnit pidetään vapaina. Vapaapäivistä on mielestäni enemmän hyötyä, jos ne pystyy pitämään putkeen. Yhden päivän vapailla siellä täällä ei oikein vielä pääse irti työkuvioista. Mikäli tallilla on eri vuoroja, voisi ravipäivien jälkeen joku raveissa olleista mahdollisesti tulla myöhemmin alkavaan vuoroon, jolloin yö ei jää ihan niin lyhyeksi. Työnantajan tulee puuttua, mikäli työilmapiirissä on ongelmia. Ammattiliitot ovat työntekijän tukena ja työehtosopimuksessa määritetään esimerkiksi työajasta. Hevosalat kuuluvat puuliittoon. 

Vko 39 - työturvallisuudesta

Tälle viikolle annettiin tehtäväksi pohtia työturvallisuusnäkökohtia hevosalalla:

Keskitytään tällä viikolla työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Miten työturvallisuus on huomioitu yleisesti niissä työssäoppimispaikoissa (Hevosopisto mukaan lukien), joissa olet ollut? Miten henkilökohtaisesti otat turvallisuustekijät huomioon työssäsi? Millainen käsitys sinulle on muodostunut koko alan suhtautumisesta työturvallisuuteen?

Kaikissa työssäoppimispaikoissani kaikki käyttivät ajaessa kypärää. Lisäksi aina jollain taisi olla puhelin taskussa, jolloin onnettomuuden sattuessa olisi saatu hälytettyä apua. Kaikissa työssäoppimispaikoissa oli myös turvallisesta ympäristöstä huolehdittu melko hyvin. Aitaukset olivat ehjiä ja portit kyllin suuria. Tallipihat olivat tilavia ja talviaikana hyvin hiekoitettuja. Parantamisen varaa olisi jossakin vielä ympäristön siisteyden huolehtimisessa. Siisti ympäristö on turvallinen sekä ihmisille, että hevosille. Yhdessä tallissa oli tapana, että yksi päästää kaikki hevoset irti käytävältä ajoon lähdettäessä, jolloin kuskin ei tarvinnut vauhdista kömpiä kankeissa talvivarusteissa kärryille. Ratatalleilla turvallisuutta luovat vain hevosille suunnitellut reitit, niillä talleilla, joilla joudutaan käyttämään yleisiä teitä hevosilla liikuttaessa tulisi kiinnittää erityishuomiota esimerkiksi heijastimiin.

Hevosopistolla kaikilla hevosilla käytetään korvapalloja ja kielisidettä ja monilla myös potkuremmiä. Ääniherkille lisätään huput ja tarvittaessa vielä kumit korvapallojen lisäksi. Varsojen opetukseen meillä on omat kärryt (Custom Bowtail), joissa on lisäpenkit avustajille, joiden on helpompi näin pysyä kyydissä. Kärryt ovat lisäksi hieman leveämmät, kuin muut hiittikärrymme, jolloin varsat eivät ihan niin helposti saa jalkaansa aisan väärälle puolelle, jos ne alkavat potkia. Huono puoli omasta mielestäni näissä kärryissä on liukkaat jalkarampit, olemmekin kietoneet niihin liimapinteliä pidon parantamiseksi. Ajaessa kaikkien tulee käyttää kypärää ja kengittäessä turvakärkikenkiä. Oriit talutetaan aina ketju turvan päällä varmuuden vuoksi.

Itse pyrin huomioimaan työturvallisuuden päivittäisessä työssäni, osa siitä tapahtuukin toki automaattisesti, joskus asioita tulee vähän erikseen mietittyä. Kypärää käytän aina ajaessa ja ratsastaessa niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Hevosia käsitellessäni jalassani ovat usein turvakengät, myös kumisaappaissani on turvakärki. Kesällä tulee käytettyä lenkkareita mitkä ovat siitä hyvät, että kun koko päivän kävelee, niin ei jalat tai selkä kipeydy kun on istuvat kengät. Talvella taas tietysti jotkut lämpimät kengät. Mulla on myös talveksi kenkiin sellaiset nastapohjalliset, niin ei itse ole heti turvallaan, jos jotain tapahtuu. Varsoja opettaessa ja nuoria hevosia lastatessa käytän hanskoja. Kengittäessä turvakenkien lisäksi käytän kengitysessua. Pyrin aina katsomaan, että karsinanovet ovat kunnolla auki ja käytävillä on riittävästi tilaa hevosten taluttamiseen. Kotona treenatessani käytän heijastinliiviä ja hevosilla heijastavaa rintaremmiä, koska joudun ajamaan yleisillä hiekkateillä.

Asianmukaisten turvavarusteiden lisäksi tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on tietysti hevostenlukutaito ja tilanteiden ennakointi. Tässä suhteessa voikin aina oppia ja kehittää osaamistaan. Myönnän lisäksi taluttavani hevosia tallin sisällä ilman riimunarua ja välillä kengittäessä ei ole tullut laitettua hanskoja käteen, minkä vuoksi on jokunen raapu tullut myös raspista. Heikin kengitysoppi numero yksi olikin, että naiset kengittävät aina hanskat kädessä, etteivät kauniit kädet mene pilalle :)
Hevosten ajossa riittää myös aina opittavaa, kaikki kun ovat omia yksilöitään ja joskus niiden kanssa sattuu odottamattomia tilanteita.

jääkiekkoa 1958

Koko alalla turvallisuustekijöiden huomioiminen on mennyt ajan saatossa varmasti parempaan päin, kuten muissakin urheilulajeissa. Jos katsoo menneiden vuosien urheilukuvia esimerkiksi mäkihypystä tai jääkiekosta, ovat turvallisuusvälineet huomattavasti parantuneet ja lisääntyneet.

Mäkihyppyä 1940-luvun alussa

Välineitä myös testataan ja tutkitaan yhä enemmän ja erilaiset turvaluokitukset kertovat kuluttajalle välineiden laadusta.

Vuoden 2013 alussa ravikilpailusääntöjä tarkennettiin turvallisuusvälineiden osalta ja turvaliivin käyttö raviradalla kilpailuaikana tuli pakolliseksi. Ravikilpailusäännöissä ajoasusta on määrätty seuraavasti: 

§48 Kilpailuasu

Ravikypärä ja siisti ajopuku, johon kuuluu valkoiset ajohousut ja asianmukaiset jalkineet, ovat kilpailusuorituksen aikana pakolliset. Värivaatimus ei koske verryttelyajoa.

Ajoasut voivat olla joko ohjastaja- tai omistajakohtaisia.
Eri tallien tai omistajien ajoasujen värien tulee erota toisistaan riittävästi. Ajoluvan haltijan on huolehdittava siitä, että hänen voimassa olevat kilpailuvärinsä on tallennettu Heppa-järjestelmään.
Kilpailuasun on oltava aina käsiohjelman mukainen.
Poikkeukset kilpailuasusta voidaan sallia pakottavien syiden niin vaatiessa. Järjestäjän on ilmoitettava tästä kilpailijoille ennen kilpailujen alkua.

Ravikypärän käyttö ravikilpailuissa on pakollista ravikilpailuissa myös varikko- ja tallialueella hevosta ajettaessa, valjastettua hevosta suupielistä talutettaessa, valjastetun hevosen ohjiin koskettaessa (esim. hevosen vieressä kävellen ohjista ajaen) sekä avustajalla voittajaesittelyssä.

Turvaliivin käyttö ravikilpailuissa on pakollista hevosta tai ponia raviradalla (= kaviouralla) ajettaessa tai ratsastettaessa. Raveissa käytettävien turvaliivien tulee olla tyyppihyväksyttyjä koodeilla CE 1621-2 (vahvistetulla rintasuojalla) tai EN-13158.

Ravikilpailuissa käytettävissä ajoasuissa esiintyvät mainokset eivät saa olla lain eikä hyvän tavan vastaisia.
Muiden rahapelijärjestäjien kuin arpajaislainsäädännön tarkoittamien yksinoikeusyhteisöjen (Fintoto, Veikkaus ja RAY) mainostaminen ravikilpailuissa on kiellettyä. Kielto koskee myös ohjastajien ajovarusteissa olevia mainoksia.

Kokonaisuudessaan ravikilpailusäännöt löytyvät Hippoksen sivuilta,



Vermossa ollessamme olin aika yllättynyt, että vieläkin on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä treeniajossa kypärää. Raviradat voisivat mielestäni ottaa tähän enemmän kantaa ja vaatia radalla ajavilta kypärää myös ravikilpailujen ulkopuolella.

Yksi asia, mihin ravipuolella tulisi enemmän kiinnittää huomiota, on varusteiden kunto. Valjaat ja kärryt tulisi tarkistaa ja huoltaa säännöllisin väliajoin. Toinen asia mihin olen viimeaikoina kiinnittänyt paljon huomiota, on Crocksien ja Reinojen yleistyminen tallihenkilökunnalla. Itsekin saatan joskus lakaista käytäviä crocksit jalassa, mutta hevosten taluttamiseen ja ajamiseen ne eivät sovellu.

Paljon puhutaan nykyään siitä, että yhä useammalta lajin parissa toimivalta puuttuvat ne ns. hevosmiestaidot. Hevostenlukutaito ja ennakointi ovat kaikkein tärkeimmät tekijät onnettomuuksia ehkäistäessä. Ypäjällä eniten vaaratilanteita mielestäni on aiheutunut ajattelemattomuudesta ja esimerkiksi siitä, että hevosia on talutettu liian ahtaista paikoista tai liian pitkällä narulla.  Omia taitojaan ei tulisi koskaan yliarvioida ja apua pitäisi aina voida pyytää ja saada, jos siltä tuntuu.

Valitettavan usein asioita kuitenkin opitaan kantapään kautta ja elävien olentojen kanssa toimiessa silloin tällöin sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti aina, kun onnettomuuksia sattuu, vältyttäisiin henkilö ja hevosvahingoilta..

Vko 38

Ensimmäinen ns. lähioppimisjakso on nyt takana. nyt aloittivat siis loput hevosvalmentajan ammattitutkintolaiset. Eri linjoja ovat ravivalmennuksen lisäksi hevoshierojan, ratsuvalmennuksen sekä valjassepän ammattitutkinnot.

Suurin osa teoriaopinnoista on sisällöltään samoja, kuin mitä olen suorittanut hevosenhoitajalinjalla. Siksi meille koitetaan nyt kehittää vaativampaa opiskeltavaa :) Osallistuin tällä viikolla ainoastaan Seppo Hyypän eläinlääkinnän ja anatomian tunneille.

Henkilökohtaistamissuunnitelmissa tärkeimmiksi opinaiheiksi nostin kengityksen, hevosen anatomian ja rakenteen arvioinnin, hevosen valmentamisen ja oman yrityksen pyörittämisen. Huippu hyödyllistä olisi nähdä miten eri ammattilaiset toteuttavat näitä käytännössä. Rakenteeseen perehdyinkin taas Ilkan opastuksella hevoshuutokaupassa, jossa kiertelimme varsoja katselemassa. Loppu huutokauppa menikin sitten kopparina tönöttäessä. Hienoja varsoja ja hieno tapahtuma :)

Vko 33-37

Kesäloman jälkeen koitti taas töihin paluu. Viikot ovat kuluneet lähinnä perus tallitöitä tehden ja hevosia ajellen. Palovaaran Simon kanssa on koitettu nyt kengitellä vähintään joka toinen viikko joku mun passeista, niin että saan lisää oppia ja rutiinia kengittämisestä. Oma silmä alkaakin pikkuhiljaa kehittyä huomaamaan kaviosta epäsymmetrisyyksiä ym. Mutta paljon treeniä tarvii vielä :)

Tuli eräänä kauniina päivänä myös sitä ns. "kantapään kautta oppimista", kun kolaroin reitillä raviradalle naapurin kanssa. Kärryt kippas ja meikäläinen jäi matkasta. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä, sillä Ilkka sai karkulaisen hiittisuoralta kiinni ja vammoilta vältyttiin. Muistutus tuli taas siitä, että hereillä pitää olla ja koittaa ennakoida hevosten liikkeitä. Silti harmittaa, että tuommoinen kämmi pääsi tapahtumaan :/

Vko:t 31-32

Loma loma loma..!!!

Pari viikkoa meni kesäloman merkeissä. Loman kohokohtana oli kuninkuusravit ja ennen kaikkea vanhojen hevosenhoitajalinjan opiskelu- ja kämppäkavereiden näkeminen. Neljä tyttöä vietti pidennetyn viikonlopun luonani ja osallistui kunkkaritalkoisiin. Puoleen vuoteen ei oltu nähty, ja koska kaksivuotta elettiin saman katon alla 24/7 ja tehtiin pitkälti tallityötkin yhdessä, oli ikävä jo hirmuinen!

Kaiken muun ohessa tuli tietysti taas pohdittua hevosasioita asiakaspalvelutilanteista hevosten hoitoon. Oli hyvä seurata kuninkuusraveja ratsuihmisten seurassa, jolloin tuli taas kiinnitettyä huomiota siihen, miten lajin ulkopuoliset ihmiset näkevät ravit. Ihan jo se maailinjan sijainti saattaa ensikertalaisille olla alkuun mysteeri, saati sitten käsiohjelman lukeminen ja kaksarilappujen täyttäminen. Varsinkin kuninkuusraveissahan ensikertalaisia on valtavasti ja heidän huomioonottamisensa on erittäin tärkeää, jotta saadaan uusia ihmisiä lajin pariin. Ennen Kuopion kuninkuusraveja Fintoto teki mielestäni erinomaisen esittelyvideon raveista, josta yleisimmät ihmetyksen aiheet saavat vastauksen. Videon voi käydä katsomassa täältä.

Perjantaina järjestetystä huutokaupasta Ilkka huusi SRL:n raviliigalle suomenhevosvarsan. Olin Ilkan mukana katselemassa varsoja ja Ilkka kertoili, mihin hän kiinnittää varsoissa huomiota. Supistuneita etusääriä ja sivuttaissiirtymiäkin nähtiin. Aika paljon vaatii vielä silmän kehittämistä, että oppii arvioimaan varsojen rakennetta. Hetihän virheet jaloissakin näkee, kun Ilkka ensin niistä sanoo :D Myös sukupuolella oli väliä tässä tapauksessa, kun varsan tulee päästä kilpailemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suomenhevos tammoille on vähemmän sarjoja, eivätkä ne oikein meinaa riittää oriita ja ruunia vastaan. Hieno varsa sieltä löytyi: ruuna R.R. Nykäisy. Osuuksia liigasta voi ostaa Raviliigan nettisivuilta. Eli hevosen omistajuus jaetaan 800 osaan, kukin osuus maksaa ainoastaan 100 €, eikä muita kustannuksia hevosesta enää liigan aikana tule. Liiga toimii vuoden 2017 loppuun. Eli 100 €:n sijoitus kolmen vuoden elämyksistä! Ravien lisäksi porukat voivat järjestää muita yhteisiä tapahtumia. Mainio tilaisuus siis tutustua raveihin ja uusiin ihmisiin :)

Kunkkarilauantaina osallistuttiin hevosopiston edustajina talkoisiin. Minä olin taluttamassa voittaja hevosia ja raviopettajamme Palovaaran Simo istui kärryillä. Muuten Hevosopiston väki oli huolehtimassa VIP-katsomon eteen rakennetusta "kunniakujasta", jonka läpi voittajien tuli ajaa, sekä esittelyloimien pois ottamisesta.

Kuninkaallisen urheilutapahtuman tunnelmiin voi palata tällä kooste videolla.

Huippu sää ja tunnelma, mahtava seura, sekä upeat hevoset kera Jari Sillanpään - mitä sitä muuta voi viikonlopulta toivoa?

Vko:t 29-30

Ilkka kysyi, olisinko kiinostunut toimimaan esimiestehtävissä pari viikkoa ennen kesälomaani. Tehtäviin kuuluisi uuden järjestelmän toteutumisen huolehtiminen käytännössä, sekä arjen sujumisen organisointia ja tehtävien jakoa. Ja olin tottakai kiinostunut, kun tällainen mahdollisuus tarjoutui.

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin tässä blogissa, tallimme toimintatapoja ollaan muuttamassa. Johtoportaalta oli tullut ohjeistus kaikkien hevosten siirtämisestä työntekijöiden alle. Tähän asti opiskelijoilla on ollut 1-2 omaa passihevosta, joiden hoidosta he ovat olleet vastuussa. Uuden järjestelmän myötä kukin työntekijä saa hevosen lisäksi yhden "opiskelija passin", joka on apuna hevosten hoidossa.

Järjestelmäuudistus kuulosta minusta hyvältä. Ensinnäkin nyt vastuu hevosten hyvinvoinnista on viime kädessä aina jollakin työntekijällä. Toiseksi näin opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua useampaan hevoseen ja he saavat henkilökohtaisempaa ohjeistusa ja opastusta hevosten hoidosta.

Yksi asia, johon Ilkka käski minun puuttua, oli tallin epäsiisteys. Tallin siistinä pitäminen on ollut tähän mennessä pääosin hevosenhoitajaopiskelijoiden vastuulla. Oma mielipiteeni oli, että työntekijöiden tulisi ottaa enemmän vastuuta työympäristön kunnossapidosta. Ilkan kanssa asiaa pohdittiin ja ehdotin, että ns. vastuualueet jaettaisiin myöskin työntekijöiden kesken, jolloin viimekädessä on aina joku työtekijä, joka vastaa, että homma tulee tehtyä. Apuna kullakin työntekijällä on se oma "opiskelijapassi". Mielestäni tällaisessa työssäoppimisympäristössä työntekijöiden yksi tärkeimpiä tehtäviä on opastaa opiskelijoita ja toimia hyvänä esimerkkinä. Lisäksi on paljon helpompi motivoida opiskelijoita, kun tallitöitä tehdään yhdessä, eikä patisteta vaan opiskelijoita tekemään.

Niinhän tallitöiden tulisi toimia, ettei mitään vastuualuelistoja tarvittaisi. Ihannetapauksessa kaikki tarttuisivat aina siihen hommaan, mikä näyttää olevan tekijää vailla ja siivoustyöt jakautuisivat automaattisesti jokseenkin tasapuolisesti. Valitettavasti homma ei meillä toimi näin, ainakaan tällä hetkellä, joten jaettuihin työtehtäviin oli palattava.

Mitä opin esimiehenä toimimisesta? Ainakin sen, että kun tehdään isoja muutoksia totuttuihin toimintatapoihin, vastarinta on varmaa ja valituksen määrä vakio. Lisäksi olisin toivonut, että Ilkka olisi varmistanut KAIKKIEN tallissa tietävän, että jollekin on osoitettu esimiestehtäviä väliaikaisesti. Onhan suhtautuminen täysin erilainen, jos tiedät, että jollekin on kyseinen rooli osoitettu, kuin jos kuvittelet tämän henkilön itse alkaneen päällepäsmäröimään. Niin tai näin, mielenkiintoinen kokemus ja katsotaan miten homma lähtee rullaamaan :)

VKO 28

Tällä viikolla Ertolan Kristiina Teivon klinikalta kävi säännöllisellä tallikäynnillään Ypäjällä. Pääasiassa taivutettiin ja piikitettiin niitä, joilla oli nivelissä sanomista. Muutama räkänokka tähystettiin ja Valvin ja yhden muun hevosen hankositeet ultrattiin.

Molemmilla hankosidevauriot ovat Ertolan mielestä parantuneet sellaisiksi, kuin ne tulevat. Mitään akuuttia niissä ei siis enää ole, mutta arpikudosta vaurioalueelle on jonkin verran muodostunut. Nyt rasitusta voidaan hiljalleen edelleen nostaa ja aika näyttää, kestävätkö hevoset vielä kilpakäyttöä. Nyt hevosilla on ajettu kaksi kertaa viikossa kevyitä vetoja mäkeen tai ratahiittiä hiittikärryistä. Pikkuhiljaa palaillaan varmaan jarrukärrypainoitteiseen normaalitreeniin.

Leikkauspotilas jakselee hyvin ja loppuviikosta se muutti Ilkalle kotiin toipumaan.

Kesälomien pyöriessä ja porukan ollessa kortilla korostuu hyvän ja ahkeran porukan sekä tiimityön merkitys. Valitettavasti hommassa olisi nyt hirvittävän paljon parantamisen varaa tallin siisteyden ja ilmapiirin suhteen. Pitkään on ollut suunnitteilla isoja muutoksia arjen systeemeihin ja ensiviikolla pyritään ottamaan niitä käyttöön. Näistä lisää sitten, kun hommaa aletaan muuttaa..

Muutoin viikko meni melko normaaliin malliin, helle ja sitä myötä kuiva, pölisevä rata tuottavat edelleen hieman päänvaivaa ja lisätöitä. Aurinko kuivattaa rataa melkein sitä mukaa, kun keretään kastella.. Samalla on taas tullut mietittyä radan kunnossapidon merkitystä, tuolla pölyssä ajellessa. Hengitysteiden ja jalkojen terveyteen treenipohjien kunnolla on suuri merkitys ja treenipohjien huolto vie aikaa ja resursseja. Jos valmentaja itse tai joku henkilökunnasta vastaa pohjien kunnosta, se vie melkoisesti aikaa ja rahaa..

Eipä tältä viikolta nyt tullut tämän enempää pohdintoja, aika normiviikko takana..

Vko 27

Ypäjällä jälleen :)

Viikko on mennyt lähinnä autoa ajellessa. Perjantaina muutettiin Vermo-hepat ja tavarat takaisin Ypäjälle. Ei olisi heti uskonut, että sitä tavaraa oli Vermoon kulkeutunut niin paljon! Ilkka lupasi antaa suositukset, jos joskus haluan lentokentälle ahtaajaksi töihin, oli sen verran paljon tavaraa saatu kuuden hevosen seuraksi autoon mahtumaan :D

Lauantaina oltiin Porin raveissa, jossa juoksivat Deanna Boko, Ypäjä Eila sekä Ulleri. Ulleri sotkeentui kovassa avauksessa laukalle, eikä Deanna Boko suorittanut tasollaan, mutta Ypäjä Eila oli onneksi taas super!! Tauolta paluu ja hieno 2. sija ajalla 25,6ke, joka olisi voittotuloksella ollut uusi 5-vuotiaiden tammojen SE. Ei ihan huono tauolta paluu!

Sunnuntaina käänsin kuorma-auton nokan kohti Riihimäen kesärataa kyydissä Vermosta juuri tullut Dreambow. Dreambow eli Masa aloitti raviuransa hyvällä toisella sijalla, menettäen voittomahdollisuutensa viimeisen kurvin laukkaan. Vettä tuli enemmän taivaalta, kuin pesupaikan letkuista, joten rata oli melkoisen huonossa kunnossa. Kelistä huolimatta mun ja Masan kesäreissu meni hyvin ja kuorma-auto taittui vielä ahtaalta varikolta kotia kohtikin ongelmitta.

Keskiviikkona käytiin vuorostaan Teivossa klinikalla. Yhdellä hevosellamme murtui nuljuluusta palanen ja se leikattiin tähystysleikkauksena. Seurasin koko leikkauksen, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Omistajat saivat irronneen luunpalasen muistoksi ja sitä siinä yhdessä hämmästeltiin ja pyöriteltiin. Houttu selosti aina välillä, mitä kuvassa näkyy ja mitä leikkauksessa tapahtuu. Leikkauksen jälkeen Houttu paransi myöskin hevosen ennustetta ja arvioi sillä olevan 70 % mahdollisuus jatkaa kilpauraansa. Nyt edessä on kuitenkin pitkä sairasloma, sillä luunsirussa oli kiinni osa hankositeestä, jonka täytyy nyt kiinnittyä uudelleen luun pinnalle. Leikkauspotilaan lisäksi mukana oli kolme muuta hevosta, jotka taivutettiin ja lääkittiin. Samalla yhdeltä avattiin tukkeutunut kyynelkanava.

Arki on pyörinyt muuten tallitöissä, hevosia ajellessa, vermon muuttokuormaa purkaessa, hevosia ajellessa ja tallia pestessä. Kaikki tallit pestään kesäisin painepesurilla ja desinfioidaan ja seinät kalkitaan. Meidän tallissa on neljä käytävää ja 58 karsinaa, joten jokaiselle riittää hommia :) Kesälomien vuoksi tallissa on normaalia vähemmän porukkaa. Varsatkin ovat pääsääntöisesti palanneet laitumilta treeniin.

Tiistaina Ilkka taivutti yhden hevosen, joten olin sitä katsomassa ja omaa silmää harjaannuttamassa liikkeiden arviointiin.

Vko:t 24-26

Blogi laahaa taas jälkijunassa, johtuen paitsi teknisistä ongelmista, myös pikkuisen kirjoittajan laiskuudesta..

Mutta siis viimeiset kolme viikkoa Vermon yksikössä sujuivat hyvin :) Deanna Boko jatkoi hyvin alkanutta kilpauraansa napaten hienon Vermon voiton 11.6 ajalla 14,3 aly. Olemme tarhanneet hevosia myös öisin. Yötarhavuor osui yhdelle hengitystieongelmaiselle, yhdelle voimakkaista kiimoista kärsivälle tammalle, joka ei viihdy tallissa, vaan vinkuu aina, kun naapurit erehtyvät liikkumaan.. Sekä puttepojille, sillä Valvin hankositeelle tekee hyvää, että se käveleskelee mahdollisimman paljon.

Yhtenä päivänä otin työssäoppijat mukaan ja kävimme opintomatkalla naapuritallissa, jossa oli yhdellä hevosella hankoside reagoinut. Tunnusteltiin jalkaa ja juteltiin valmentajan kanssa hankosidevammoista. Ilkan kanssa katsottiin hevosten rakenteita - niistä tehtävät-välilehdellä enemmän.

Meillä tapahtui hevoskannassa pieni muutos, ja saimme uudeksi asukkaaksemme hevosopiston projektivarsan, Big Bad Hossin. "Boss" on 2-vuotias Andover Hallilainen orivarsa. Tähän Hevosopiston Tiedon siivin raviradalle -projektiin voi tutustua Hevosopiston nettisivuilla. Nyt Bossilla valitettavasti on molemmissa etukavioissa halkeamat, vanhojen polkemien seurauksena. Boss kävi kavioiden paikkauksessa, jossa olimme toisen työssäoppijan kanssa silmät ja korvat auki seuraamassa paikan tekemistä. Paikka tehtiin ruuveista, lasikuitu suikaleista ja jostakin veneliimasta.

. 

Boss ja kaviopaikka

 Yksi ruuvi alkoi kuitenkin painaa ja viikonloppuna ori oli ontunut toista etujalkaansa erittäin voimakkaasti, maanantaina säikähdin jo, että vika on jänteessä, sillä jalka turvotti niin voimakkaasti. En olisi uskonut, että kaviopaise voi turvottaa niin paljon ja niin ylös! Klinikalla jalkaa puudutettiin ja Ilkka poisti tallissa pari ruuvia paikasta. Kaviota haudottiin betadinehauteella, ja ruunurajasta mätä sitten pääsikin purkautumaan ja hevonen saatiin normaaliin treeniin.

Ilkka poistaa painamaan alkaneen ruuvin kaviopaikasta

Kaiken kaikkiaan sain mielestäni paljon varmuutta omaan tekemiseen tämän Vermo-projektin aikana. Irtokenkien lyömiset, lääkkeiden pistämiset ja ajolistojen suunnittelut ovat taas vieneet osaamista eteenpäin. Ajolistojen tekeminen kehittää kokonaisuuden hallitsemista, kun ottaa suunnittelussa huomioon, hevosten tasot, kuskit, kärryt ja tarhaus ajat. Tämä 10 hevosta menee aika helposti, mutta sitten siinä onkin jo vähän haastetta, kun on se 50 hevosta ja työntekijöitä iso liuta. Pyrin Vermossa ajamaan yötarhalaiset vasta viimeisenä, jotta ne ovat saaneet ottaa päivätorkut ennen töihin lähtöä. Joka päivä tuli ajettua 3-5 hevosta ja ajamistahan tämä oppiminen vaatii. Pitää oppia katsomaan hevosten liikkeitä ja kehitystä ja vastaavasti huomattava, kun jokin on pielessä. Pääsääntöisesti hevosemme ovat hyvä ajoisia ja käyttäytyvät treeneissä asiallisesti. Ajorutiinia tuli kuitenkin myös yhdestä, jolla oli taipumusta hieman kipristellä ja pylliä. Piti kuskin olla aamuvarhaisella hereillä, ettei saa kaviosta ;) Pyrin ajamaan itse säännöllisesti kaikilla hevosilla, jotta pysyin ajantasalla niiden kuulumisista. Joka lenkillä myös keskusteltiin hevosista ja niiden liikkeistä ja mielialoista tyttöjen kanssa. Ja hiittipäivinä Ilkalta sitten sai aina varmuutta omiin havaintoihin.

Vermo-hankkeen päätyttyä Ilkan kanssa puhuttiin työssäoppijoiden arvioinnista, ja olimme yksimielisiä, että kiitettäviä piirrellään todistukset täyteen. Elina Kuisma ja Piia Riihuhta ovat näppäriä hevosenhoitajia ja ahkeria työntekijöitä, joiden kanssa on ollut helppo työskennellä :) Piia ja Elina jatkavat lukio-opintojaan vielä syksyllä kirjoitusten merkeissä ja palaavat Ypäjän talliin lokakuussa suorittamaan viimeiset näytöt ja hakemaan ansaitut todistukset.

Samalla kun keskustelimme työssäoppijoiden arvioinnista, pyysin Ilkkaa arvioimaan myös minun onnistumistani Vermo-projektissa. Ilkka oli oikein tyytyväinen, eikä kuulema keksinyt moitittavaa. Ilkka sanoi hevosten komistuneen tosi paljon, ja niiden olevan nyt oikein hyvän näköisiä. Ilkka oli iloinen myös siitä, että olen aktiivisesti pitänyt yhteyttä ja kysynyt, jos en ole ollut varma, miten toimitaan. Parhaani olen yrittänyt ja on ihanaa kuulla, että hyvin on onnistunut :) Krafftia tilasin viimeisessä kuormassa liikaa niin, että jouduin sitten niitä muuttamaan takaisin Ypäjälle. (Sen kantamisen jälkeen voin sanoa, että ensikerralla lasken pikkuisen tarkemmin, ennen kuin teen tilauksia.. )

Kiitos vielä Vermon väki hyvästä vastaanotosta ja yhteistyöstä! On ollut opettavaista seurata sivusta Vermon ammattivalmentajien tapoja. Erityisesti kiitos Hakkaraisen Markolle, joka on seinänaapurina ollut aina autamassa ja neuvomassa, kun on tarvittu. Ja tietysti varikon pojille avusta aina kun on tarvittu talonmiestä ja traktoria :)

Kiitos Vermolaiset neuvoista, avusta ja hyvästä meiningistä! Raveissa nähdään ;)

Vko:t 20-23

Vermossa jälleen :) 

Finlandia-ravi -vieraiden lähdettyä kotia kohti, muutti Ypäjältä jälleen kymmenen hevosta Vermon ratatallille. Muuttoon kuului tietysti tavaroiden pakkaamista, paikkojen siivoamista ja kaikenlaista pikku järjesteltävää. 

Vermossa on siis kymmenen hevosen lisäksi minä ja kaksi reipasta hevosenhoitajaopiskelijaa, Piia ja Elina, jotka suorittavat viimeistä työssäoppimistaan. Piia ja Elina suorittavat hevosopistolla ns. Kaksoistutkintoa eli kirjoittavat ammatillisenkoulutuksen lisäksi ylioppilaiksi Loimaan lukiosta. Heidän opintonsa päättyvät syksyllä. Ilkka käy edelleen maanantaisin ja torstaisin hiittipäivinä tarkistamassa tilanteen. 

Tallin arjen pyörittämisen lisäksi nyt joutuu opettelemaan myös ajolistojen suunnittelua, paperitöiden - kuten lääkeainekirjanpidon tekemistä, välipäivien liikutuksien suunnittelua, "esimiesroolia" ja tehtävien jakoa. Kaikki on sujunut hyvin, töitä ja hyvää työskentelyfiilistä riittää ja Ilkkakin kehui hevosten vajaan kolmen viikon aikana komistuneen :) Irtokenkiä on tullut lyötyä kiinni ja nauloja vaihdeltua nyt kun ei kengittäjiä ole koko ajan paikalla niin ei voi nakittaa aina heille :D 

Vermo-hevosista raviuransa ovat aloittaneet Deanna Boko ja Chrome. Molempien alku näyttää lupaavalta: Deanna Bokolla on taulussaan kolaroinnista johtuneen hpl:n jälkeen 3. 1. Ja 5. Sija vermosta; Chrome aloitti Forssassa ennen vermoon muuttoa sijoittuen laukan jälkeen kuudenneksi. 

Talliamme on vaivannut sitkeä flunssapöpö, joka on ärsyttänyt muutamien hevosten hengitysteitä. Klinikalla on siis tullut kurkittua tähystyslaitteeseen ja nyt joudutaan lääkitsemään yhtä katedrin kautta suoraan suoneen. Limanäytteiden tulokset tulevat loppuviikkoon mennessä, jonka jälkeen tiedetään, miten jatkossa toimitaan.

Viime viikolla katsoimme Ilkan kanssa hevosten rakennetta ja siitä onkin tulossa jotain materiaalia tehtävät-osioon, jahka kerkeän saada kuvat blogiin asti...

Tässä vielä uudet Vermo-tulokkaat Valvi ja Ypäjä Huijari toista kertaa tarhakavereina :)

Vko 19

Taas tulee päivityksiä vähän jälkijunassa.. Mutta 10.5 oli tietysti Vermon Finlandia-ravit, joissa olimme auttelemassa järjestelyissä. Omat Vermo-valmennettavamme piti tietysti siirtää takaisin ypäjälle, sillä Ulkomaalaiset kilpailijat majoittuivat tallissamme. Keskiviikkona olimmekin siivoamassa paikkoja ja pesemässä talleja, jotta arvon vierailla olisi mahdollisimman mukavat oltavat :) 

Torstaina hevosopistolla järjestettiin kurssi hevosten kavioperäisistä ontumista ja urheilupohjien vaikutuksesta hevosten terveyteen. Luennoitsijoina toimivat Tampereen hevosklinikan eläinlääkäri Kimmo Elfing sekä Ruotsin maatalous yliopiston" professori Lars Roespstroff. Molemmat luennoitsijat pitivät selkeät ja mielenkiintoiset luennot, tosin jälkimmäinen oli ehkä jo hieman liikaakin nippelitietoa.. Hidastuskuvat hevosen jalan laskeutumisesta alustalle olivat hienoja ja opettavaisia - jopa hieman pelottaviakin, kun näkee minkälainen kuormitus hevosen jalkoihin kohdistuu! http://www.youtube.com/watch?v=Xl7yTdI-B80 

Perjantaina otimme vastaan Finlandia-ravien ulkomailta tulevia kilpailijoita ja taustajoukkoja. Kielitaito oli lukiovuosista hieman päässyt ruostumaan ja teki ihan hyvää välillä kuormittaa kielipäätä :) Opiskelijamme olivat Markon johdolla vastaanottamassa Ranskalaisia vieraita lentokentällä https://www.youtube.com/watch?v=XUnPZ_Kmns4. Minun päiväni koostui vieraiden vastaanottamisesta, juoksupoikana olemisesta, siivoamisesta sekä vieraiden kuljettamisesta tallin ja hotellin välillä :) 

Lauantaina tehtävänäni oli lähdön jälkeisten kuskien kommenttien puhtaaksi kirjoitus ja eteenpäin lähettäminen. Kommentit kerättiin lehdistön käyttöön. Opiskelijamme olivat talkoissa mukana kommentteja keräämässä, eläinlääkärin avustajana, puhalluttajan apuna sekä ratamestarin avustajana. Oli ihan mielenkiintoista nähdä vähän eri näkökulmasta raveja ja mitä kaikkea niiden järjestämiseen kuuluu. Samalla tuli taas tavattua uusia ihmisiä ja nautittua huippu-urheilusta! 

VKO 18

          Vappu teetti pieniä muutoksia viikon treeniohjelmaan, sillä suuriosa opiskelijoista ja henkilökunnasta oli tämän arkipyhän vuoksi lomilla. Minun vapunpäiväni meni Ypäjän paikallisraveissa työskennellessä.

          Vapun aattoa vietin Turussa ystävien kanssa. Ja koska vappu on erityisesti opiskelijoiden juhlaa, tulivat tulevaisuuden suunnitelmat ja urahaaveet väkisinkin puheeksi. Samalla totesin jälleen, että heille, jotka eivät ole ns. ravi-ihmisiä, ei ammattinimike ravivalmentaja varmaankaan kerro kovin paljoa.. Mitä ravivalmentajan arkeen sitten kuuluu? Ravivalmentajan työnkuva koostuu paljon muustakin, kuin ajolistojen laatimisesta, hevosten ajamisesta ja voittajaesittelyssä poseeraamisesta..

           Lähes poikkeuksetta valmentaja on myös yrittäjä, eikä yrittäjällä tunnetusti lasketa työtunteja. Hevosyrittäjän almanakassa pyhäpäivät eivät poikkea arjesta - hevoset on hoidettava niin jouluna kuin juhannuksenakin. (Tämä karu totuus tulee ilmi Hevosopistolla myös opiskelijoille, sillä tallivuorot pyörivät myös juhlapyhinä, eivätkä kesälomatkaan mene aivan, kuten muissa kouluissa.) Työntekijät ovat yksi yritysten suurimpia menoeriä. Vaikkei hevosenhoitajan palkka aina kaksiselta tunnu, yrittäjän maksettavaksi jää aina palkan lisäksi työeläkemaksujen ja työttömyysvakuutusmaksujen työnantajan osuudet, sosiaaliturvamaksut ja vakuutukset. Lomakorvaukset ja sairaslomapäivistä aiheutuvat kulut verottavat palkanmaksajan kassaa, vaikka työntekijän työpanos ei olekaan sillä hetkellä yrityksen käytössä. Työvoiman käytön ollessa kallista, suurin työpanos kohdistuu yrittäjään itseensä - valmentajaan. 

           Eikä valmentajalta lopu hommat, vaikka hänellä olisikin palkattu henkilökuntaa huolehtimaan tallin siisteydestä ja hevosten hyvinvoinnista. Mahdollisesti ulkopuolisesta kirjanpitäjästä huolimatta yrityksen pyörittämiseen kuuluu paljon muitakin "paperihommia" - laskujen maksamisia, asiakkaiden laskutuksia, ALV:ien tilityksiä ja etenkin maata omistavilta erilaisten tukihakemusten täyttöä. Rehutilausten ym. tekeminen sisältyy myös ns. "toimistohommiin". Myös raveihin ilmoittaminen pakottaa valmentajan istahtamaan hetkeksi tietokoneen ääreen...

          Monet valmentajat kengittävät valmennettavansa itse. Mikäli valmentaja ei kuulu ratavalmentajiin, myöskin valmennusalustojen kunnossapitotyöt lankeavat hänelle itselleen. Etenkin syksyisin ja keväisin, jolloin säät vaihtelevat laidasta laitaan, on valmennuspaikkojen kunnossapito aikaavievää puuhaa. Valmentajan illat kuluvat tietysti raveissa ja etenkin lainaohjastajina toimivat valmentajat kerryttävät autonsa mittareihin hurjia kilometrimääriä.

            Valmentaja on myöskin asiakaspalvelija ja yhteydenpito omistajiin on ensiarvoisen tärkeää. Tähän on tullut osaksi apuun tekniikka: joillakin talleilla on omat facebook-sivunsa, joilla päivitetään tallin arjen tapahtumia ja hevosurheilu uutisoi jokinaika sitten, että Harri Koivunen on ottanut tabletin avuksi ja äänittää esim. kommentteja hevosesta ravien jälkeen tabletille ja lähettää ne omistajille. Tämä on varmasti avuksi isojen kimppaomistajaporukoiden kanssa kommunikoinnissa. Tietenkään mikään ei korvaa vanhanaikaista kasvotusten tai puhelimitse keskustelua. Etenkin huonot uutiset varmasti kerrotaan edelleenkin suoraan henkilökohtaisesti omistajille. Vastuu ja huonojenuutisten kertominen onkin varmasti valmentajan ammatin huonoimpia puolia. Valitettavasti epäonnistumiset ja loukkaantumiset kuuluvat urheiluun - niin ihmisillä kuin hevosillakin. Määräänsä enempää valmentaja ei voi niitä jäädä murehtimaan. Sen verran täytyy tietysti harrastaa itsekritiikkiä, että miettii olisiko epäonnistuminen tai loukkaantuminen voitu jotenkin välttää, jotta vastaavilta tapauksilta voitaisiin jatkossa välttyä.
        
             Toisen yhteydenpitosuunnan muodostaa media. Ilman yleisöä ja pelaajia ei ole raviurheilua ja media toimii yhteyshenkilönä tallien ja yleisön välillä. Haastattelut, pelivihjeiden antamiset ym. kuuluvat ravivalmentajan ammattiin.

            Eli miksi ryhtyä valmentajaksi? Se vie kaiken vapaa-ajan ja sitä myötä pistää ihmissuhteet koetukselle; ulkoilmatyö etuoikeuttaa työskentelemään paukkupakkasissa ja räntäsateessa; valmentaja joutuu tilivelvolliseksi hevosten petettyä omistajien odotukset; yöunetkin jäävät ravipäivinä minimiin - eikä valmennustallinpidolla täytetä Roope Ankan rahasäiliötä... Mutta toisaalta, sateen jälkeen paistaa aina aurinko ja mikäs sen ihanampaa kuin ajella auringonpaisteessa, kuunnella takana tulevan hevosen puhallusta ja kavion kopsetta - tuntea voima, joka lähtee noista upeista urheilijoista, kun lähdetään uuteen vetoon; haastaa itsensä kehittämään omaa valmennussysteemiään niin, että hevoset voivat yhä paremmin ja yltävät yhä parempiin suorituksiin; tavata raveissa muita "samanlaisia hulluja"; nauttia (ja kärsiä) kilpailun mukanaan tuomasta jännityksestä ja joskus (toivottavasti mahdollisimman usein) myös voitosta. Ja ennen kaikkea olla etuoikeutettu voituaan tehdä harrastuksestaan ammatin ja saadessa työskennellä näiden upeiden luontokappaleiden kanssa :)  

VKO 17

          Nyt tulee blogipäivityksiä vähän jälkijunassa, mutta viikko 17 meni tuttuun tapaan tallitöiden ja hevosten ajon merkeissä. Tuli taas pitkästä aikaa treenattua kengitystä. Uhriksi joutui oma passini Under My Skirt "Ulla", jonka etujalat piti kengittää ennen perjantain Turun starttia. Palovaaran Simo toimi henkisenätukena ja neuvonantajana :) Ulla sai alleen alumiinikengät ja pohjalliset. Lopputulos oli oikein hyvä ja Simo totesi, ettei ainakaan kengityksessä ole vikaa, jos ei perjantaina tule voittoa :D No voittoa ei tullut, mutta kengät pysyivät jalassa (ja edelleen ovat pysyneet vauhdissa mukana). Eli perjantai-ilta menikin sitten raveissa: autoa ajellessa, hevosia valjastellessa ja keväisestä Metsämäestä nauttiessa :) Perjantaina valmistuivat vuonna 2011 aloittaneet peruskoulupohjaiset opiskelijat. Kolme heistä ravisuuntautuneena. Viimeisetkin omalta ravisuuntautuneiden ryhmältä suuntasivat siis kohti uusia seikkailuja. Täytyy sanoa, että meillä oli kyllä superhyvä porukka :) Kaikki kolme aloittavat työt työssäoppimisjaksoilta tutuilla ravitalleilla. Työssäoppimisjaksot ovatkin loistava keino tutustua muihin alan ihmisiin ja kuten näissäkin tapauksissa, hyvin tehty työ työssäoppimisjaksolla voi poikia oikeita työpaikkoja jatkossa. Tsemppiä jatkoon Jenni, Nökö ja Tommi! Ja raveissa nähdään! ;)

          Kuten päiväkodeissakin näin keväisin, myös meidän lapsikatrasta on vaivannut kevätflunssa. Varsat (kaksivuotiaat) ovat olleet räkäisiä ja muutamilla ollut hieman lämpöäkin. Ne joille ei ole kuumetta noussut, on ajettu kevyesti, jotta puhaltavat räkää ulos. Lisäksi käytössämme on hevosopiston suolahuone, jonka suolapitoinen ilma puhdistaa hengitysteitä, irroittaa limaa, ohentaa paksuuntuneita limakalvoja helpottaen hengitystä, suolahiukkaset myöskin vähentävät tulehduksia ja voivat olla apuna iho-ongelmien hoidossa (esim. kesäihottuma). Kuiva suolapöly tunkeutuu tehokkaasti hengitysteiden äärialueille. Hevosopiston suolahuoneen toimintaan voi tutustua Hevosopiston nettisivuilla.

          Kaksivuotiaita lämminverivarsoja Ilkan valmennuksessa on neljä, kaksi tammaa ja kaksi oria. Kuvissa toinen lämminveritammoista, Charmaine eli Maikki. Maikki on tomera ja lahjakas ravurinalku, jolle ravaaminen on ollut opetusvaiheesta asti erittäin helppoa. Suomenhevosien kaksivuotiaiden ikäryhmä koostuu kahdesta oriista ja presidentti Sauli Niinistön tammavarsasta. Presidentin Ypäjä Juulia on opiston omaa kasvatusta ja samasta emästä (Poola), kuin viime vuonna ikäluokkakilpailuissa mainetta niittänyt Ypäjä Eila (i. Liising). Isänä Juulialla on Apassi (366 jälkeläistä, 166 startannutta mm. Noriko, Passiton ja Vaiva). Aika näyttää, tuleeko Juuliasta isosiskonsa veroinen ikäluokkatähti :) Muut Ilkan valmennettavat löydät kätevästi Hippoksen Heppa-järjestelmästä.

Vko 16

          Flunssa pisti meikäläisen täksi viikoksi pääosin sängynpohjalle. Keskiviikkona olin Vermossa laser-koulutuksessa. Meillä on hevosopistolla laser-laite ja sitä pitäisi nyt sitten osata käyttää. Kurssi oli mielenkiintoinen ja oikein opettavainen, sillä laser oli ennestään melko tuntematon hoitomuoto. Olen kyllä nähnyt, kun hevosille sitä annetaan ja tiesin, että sitä voidaan käyttää lihaksiin ja esim. jännevammoihin, mutta kurssilla sen erilaisten käyttömahdollisuuksien määrä tuli yllätyksenä. Laseria voidaan siis lihasten ja jänteiden lisäksi käyttää erilaisiin iho-ongelmiin, kuten haavoihin tai riviin. Sillä on saatu hyviä tuloksia myös esimerkiksi liikaluiden, kinneralueen pattien ja kaviopaiseiden hoidossa. Kurssilta sai kyllä hyvän tietopaketin laitteen käytöstä, erilaisten laitteiden ominaisuuksista, sekä hoitomuodon pääperiaatteista. Täytyy vielä joku ilta tutkia kurssivihkosia tarkemmin ja kerrata kurssilla opittuja asioita. Valvi ja Ulla saavatkin ensi viikolla varmasti nautiskella laser-hoidoista :)
         
          Perjantaina flunssa alkoi jo hellittää ja Turun pääsiäisraveissa nautiskeltiin auringonpaisteestä ja keväisestä ravi-ilmapiiristä. Ilkan valmennettavia edusti Turussa Under My Skirt/ Marko Korpi. Menestystä ei tällä kertaa tullut, joten kotiinviemisiksi jäi vain rikkinäinen rengas. Ensi viikolla otetaan uusi yritys :)

Vko 15

          Viikonloppu meni Tampereen hevosmessuilla, jossa olin molempina päivinä kuuntelemassa luentoja ja pyörimässä messuosastolla. Siinä ohessa keskustelin Hevosopiston messuosastolla messuvieraiden kanssa toiminnastamme. Sunnuntaina Ilkka piti esityksen ravihevosen koulutuksesta ja kertoili nuorten hevosten valmentamisesta. Taustalla minä ja kaksi ravisuuntautunutta hevosenhoitajaopiskelijaa demosimme ohjasajoa ja ajolle opettamista. Hevosena oli ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden luotto-opetushevonen Bensin Barbie Li. Barbi asuu Ypäjällä 2-Tallissa muiden ajo-opetushevosten kanssa. Ajohevosista ja ajotunneista vastaa Pia Räikkä. Suuntautumisvuosina ravisuuntautuneet opiskelijat työskentelevät Ilkka Korven tallissa, Ypäjän 1-Tallissa. Messuilla oli huima kävijämäärä -  lähes 15 000 ihmistä! Itse olisin toivonut enemmän tietopuolista tarjontaa ja enemmän panostusta myös ravipuoleen. Kojuja oli paljon ja kyllä sieltä itsellekin tarttui mukaan sykemittari palautussykkeiden lukuun, sekä pinteleitä ja putseja kotiin viemisiksi.

         Maanantaina alkoivat taas työt Ypäjän yksikössä. Mukavaa oli päästä hoitelemaan ja ajamaan omia passeja pitkästä aikaa. Passejani ovat tällä hetkellä Valvi, jonka kanssa minulla on ollut ilo työskennellä tammikuusta 2013 ja sen kanssa tuli viime vuonna raveissa käyntiin rutiinia ja maan raviradat tutuksi. Viime syksystä asti olen hoitanut lämminveritamma Under My Skirtiä eli Ullaa. Kolmas passini on tällä hetkellä lahjakas 2-vuotias tamma Charmaine eli Maikki. Jonkin verran meillä tapahtuu passihevosissa luonnollisesti vaihtuvuutta, kun opiskelijat vaihtuvat vuosittain ja välillä he ovat työssäoppimisjaksoilla ym. Yksityishevosten määrän ollessa suuri on aina mahdollista, että ne vaihtavat tallia tai valmentajaa. Osana ammattia onkin osata luopua niistä omista kullanmuruista, lähtivätpä ne sitten muualle valmennukseen tai sitten vihreämmille laitumille.

          Viikonloppuna osallistuin Ypäjällä järjestettyyn ravivalmennuksen C-kouluun. Täytyy myöntää, että hirveästi en kurssista irti saanut, sillä asiat olivat tuttuja jo hevossenhoitajaopinnoiden kautta. Mutta kertaus on opintojen äiti, ja nyt on mahdollista osallistua seuraavalle tasolle eli B-kouluun. Ratatesti oli ihan mielnkiintoista nähdä käytännössä ja verrata sen tuloksia kuskin havaintoihin ja hevosen menestykseen ja viimeaikojen treeniin. Ja aika yhtäläisiähän ne olivat. Lisäksi veriarvojen katsominen oli hyvää kertausta, vaikka Ilkan kanssa niitä ollaankin pikkuisen tutkittu ja Ilkka on selittänyt meille mihin erinäiset arvot viittaavat. Kurssilta sai lisäksi taas kirjallista materiaalia iltalukemisiksi. Kursseja järjestää Hevosvalmentajien Kerho Ry. Heidän sivuillaan kurssin sisältö on esitetty lyhyesti näin: "kurssilla annetaan opetusta järjestöistä, valmennuksen käsitteistä, valmennustavoista ja lyhyet osiot hevosen anatomiasta, fysiologiasta, energiantarpeesta ja testeistä."

VKO 14

          Heikin viimeinen viikko Vermossa ennen Italiaan paluuta. Nyt ollaankin koitettu nyhtää Heikistä kaikki mahdollinen tieto irti. Vähän katsottiin taivuttamista, puhuttiin hevosten rakenteesta ja fläppikengistä ja kengityksestä yleensä. Taivuttamisessa Heikki opetti taivuttamaan etupolvien nivelraot erikseen. Tätä saisi kyllä tehdä vielä paljon, jotta saisi kehitettyä omaa silmää huomaamaan liikevirheitä.

          Osa hevosista oli kerännyt hieman painetta perjantain reippaammasta hiitistä ja siksi ajoimmekin niillä poikkeuksellisesti 2 x 2000 hiittiä.

          Kävin Serkamolla hoitamassa yhtä hevosta TENS-laitteella ja samalla puhuttiin Antin kanssa hänen tavastaan kengittää hevosia ja siitä, missä vaiheessa hänellä kaksivuotiaat ovat. TENS laite antaa lihaksille pieniä sähköimpulsseja pakottaen lihassäikeitä supistumaan, jonka jälkeen lihas automaattisesti rentoutuu. Ypäjällä TENS on ollut käytössä ravihevosilla vuoden verran ja Heikillä on hyviä kokemuksia siitä jo Italian ajoilta. TENS on lyhenne sanoista Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation (eli ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio). Laite lähettää heikkoja, pientaajuisia sykäyksiä, jotka aktivoivat kehon omia kipua lievittäviä mekanismeja. Verenkierto paranee, lihakset rentoutuvat ja olo virkistyy.

          Tämä oli tällä erää viimeinen viikko Vermon yksikössä myös minulle. Palaan Ypäjälle, jossa työt jatkuvat Finlandia-raveihin asti. Sitten palaan takaisin Vermon yksikköön kahden hevosenhoitajaopiskelijan kanssa, jotka suorittavat työssäoppimisjaksoaan vermon yksikössä. Nyt toinen valmentajaopiskelija jäi vastaamaan Vermon yksikön toiminnasta ja ohjaamaan kahta työssäoppijaa.

VKO 13  

          Tällä viikolla oli perjantaina vuorossa ensimmäinen kovatempoinen hiitti Vermoon muuton jälkeen. Samalla Ilkka tuli tarkistamaan, missä vaiheessa hevosten kanssa mennään. Osalla palautumissykkeet olivat sen verran alhaalla, että Ilkka ja Heikki totesivat niiden olevan lähellä starttia. Huonon talven takia ne ovat jäljessä aikataulusta, kun ei olla Ypäjällä kunnolla päästy treenaamaan. Meidän hevosillahan harvemmin ajetaan reipastempoisia hiittejä, vaan kuormittavuutta haetaan jarrukärryillä, pehmeämmillä pohjilla tai mäkivalmennuksella. Tällä tavoin pyritään minimoimaan loukkaantumisriskejä ja vähentämään niveliin kohdistuvaa rasitusta.

Hevostemme normaali viikko ohjelma näyttää Vermossa tältä:

MA: valmistelevaa hölkkää 4 km (Jarrua) + ½ km kävelyä + 2 km hölkkää, josta 200 m päästellään "täysillä"
TI: Hiitti: 3 x 1600 m 1.45-1.35 aikaan, riippuen hevosista
KE: Erityisesti jännittäjillä ajetaan kävelyä ja hölkkää pikkuringissä tai suoralla/ metsässä, osalla voi olla vapaa päivä
TO: Valmistelevaa hölkkää
PE: Hiitti

          Valmistelevan hölkän tarkoituksena on vain vähän verrytellä hevosia ennen seuraavan päivän hiittejä. Niiden tulisi olla rentoja ja työskennellä radalla mielellään. Näillä starttaamattomilla hevosilla olemme antaneet niiden kokeilla rajojaan ja totutella myös liikkumaan kovassa vauhdissa päästämällä ne menemään pätkän kovaa. On ollut kiva huomata, kuinka nopeasti ne ovat saaneet lisää vauhtia :) Heikki sanoi päässeensä parhaisiin tuloksiin kolme kertaa mailin hiiteillä. Sähläreillä kuulemma kannattaa ajaa myös 2+2, niin että käyttää ne tallissa pesulla välillä (ilmasta tietysti riippuen). Ensimmäisellä viikolla ajoimme hiitit 1.50 aikaan, josta vauhtia on pudotettu tasaisesti melko reippaaseen tahtiin ja nyt ajamme niillä n. 1.35. Jarrukärryillä ajettaessa vauhtia tuskin tästä enää kiristetään.

VKO 12

          Toinen viikko jatkui Vermossa hyvällä meiningillä ja tehokkaalla treenaamisella ja työskentelyllä.

          Hevoset ovat pirteitä ja muutossa hieman heikentynyt ruokahalu ovat palanneet. Kevään edetessä hevosten tehomadotus tuli ajankohtaiseksi ja samalla madotusasiasta tuli keskusteltua Heikinkin kanssa pitkä tovi. Oma ajatukseni on, että kun madotetaan, niin madotetaan  rajusti ja tietenkin koko talli samaan aikaan. Tarhojen puhtaanapito helpottaa matokannan kurissapitoa. Isommissa talleissa lantanäytteiden otto on mielestäni turhaa, koska suuressa hevospopulaatiossa matoja esiintyy lähes poikkeuksetta. Matokantojen lääkeaineresistanssit ovat melkoinen ongelma tänä päivänä. Tämän vuoksi mielestäni hevoset tulisi lääkitä aina rajulla kädellä, silloin kun madottaminen on tarpeen. Liian pienet annoskoot eivät tuhoa matokantaa tehokkaasti, vaan antavat loisille mahdollisuuden sopeutua ja kehittää vastustuskykyä lääkeaineita vastaan. Vanha sananlasku "mikä ei tapa, se vahvistaa" pitänee paikkaansa tässäkin tapauksessa. Uudet madotusohjeet nojautuvat pitkälti lantanäytetutkimuksiin ja ne löytyvät esimerkiksi Tampereen Hevosklinikan sivuilta.

          Keskustelimme töiden ohessa paljon myös raveihin lämmittämisestä. Heikin mukaan Suomessa hevosia lämmitetään koviin suorituksiin aivan liian vähän. Lyhyetkin kuljetukset nostavat lihasten maitohappotasoa oleellisesti, eikä lainakuskin ajama lämmitys lähtöjen välissä riitä palauttamaan lihasten maitohappotasoa ennen suoritusta. Heikki kertoi, että he olivat Italiassa testanneet hevosen sykkeitä ja maitohappoja ennen kilpailumatkaa, kilpailupaikalla ennen ja jälkeen lämmitysten, sekä startin jälkeen. Hevosen syke oli lähtenyt nousemaan heti kuljetussuojien laitossa. Matkaa radalle oli ollut vain kymmenisen kilometriä. Radalle tulessa hevoselta oli otettu maitohappotesti. Hoitaja käytti hevosen karsinassa pissalla ja lähti hölkkimään sen kanssa kevyesti. Pidemmillä ravimatkoilla Heikki painotti, että jo 20 minuutin jälkeen täytyisi lähteä ajamaan kevyttä hölkkää, jotta ne eivät jäykisty karsinassa seisoessaan. Heikki oli ajanut toisen lämmityksen, jossa saisi pätkän päästää "urkuauki", jotta lihakset saadaan heräteltyä. Lämmitysten jälkeen oli otettu uudet maitohappotestit. Kyseinen kilpailu oli koostunut samana päivänä juostuista karsinnasta ja finaalista. Hevonen oli voittanut karsinnan ja sijoittunut finaalissa toiseksi. Molempien starttien jälkeen oli taas tehty testit. Hevonen jäähdyteltiin hyvin starttien jälkeen. Hämmästyttävää oli, että lihasten maitohappopitoisuus oli huomattavasti korkeampi lyhyen kuljetusmatkan, kuin kahden kovan startin jälkeen!

VIIKKO 11

Täällä viikolla aloitti toimintansa Hevosopiston Vermonyksikkö. Maanantai sujui muuttopuuhissa, tallia siivotessa, sekä heinä- ja rehukuormia puratessa. Vermoon muutti nyt yhdeksän hevosta (pääasiassa kolmivuotiaita), me kaksi valmentajaopiskelijaa ja Heikki Korpi.

Yksikön tarkoituksena on toimia nuorten hevosten tehovalmennuspaikkana ja ponnistusalustana kilpailemisen aloittamiselle. Hevosten vastuuvalmentajana toimii edelleen Ilkka Korpi. Arkirutiinien luominen ja tallitöistä vastaaminen annettiin meille valmentajaopiskelijoille. Heikki toimii näin aluksi Vermon tallin johtohahmona ja koetammekin saada Heikistä nyhdettyä mahdollisimman paljon tietoa ja ammattitaitoa.

Oli mukavaa päästä luomaan omaa systeemiä uuteen ympäristöön. Aluksi tarhojen vähyys tuntui haasteelta, mutta olemme ajaneet kaikki hevoset aina arkipäivisin, joten tarhaaminen ei ole arkisin ollut niin välttämätöntä kaikille. Teimme heti aluksi Niinan kanssa suunnitelman töiden jakamisesta. Työnjakoa helpottaa se, että jaoimme hevoset puoliksi ns. passeiksi eli hoitohevosiksi. Ypäjällä minulla ei ollut nuoria passeja, joten yhtään vanhaa hoidokkia ei siirtynyt mukanani Vermoon. Koska hevoset asuvat kahdessa eri tallissa, jaamme usein töitä myös tallin perusteella. Arki alkoikin pyöriä sujuvasti heti ensimmäisistä päivistä lähtien ja työt sujuvat jouhevasti. Joka päiväinen ihmetyksen aihe onkin ollut se, kuinka ripeästi aamupäivän työt ja hevosten ajaminen on sujunut.

Hevosilla meni ensimmäinen viikko kotiutuessa ja muutamien ruokahalu katosi alkuun miltei kokonaan. Ypäjällä hevosemme ovat tottuneet radalla vastaantuleviin hevosiin ja traktoreihin, joten ne eivät aiheuttaneet hämmennystä "maalaistolloissamme". Melko nopeasti hevoset jaksoivat taas keskittyä töiden tekemiseen ja liikkuivat rennosti. Myös ruokahalu palasi loppuviikosta entistä parempana. Paikanvaihdos on selvästi piristänyt hevosia ja ne vaikuttavat nyt kotiutuneen hyvin.

Keskiviikkona hevoset kuuntelivat ihmeissään ravien kuulutuksia sillä aikaa kun me höpöttelimme Heikin kanssa radan varressa ja jännitimme Ypäjän porukan suorituksia radalla. Heikki kertoili näkemyksiään mm. sekin pituudesta. Heikin mielestä monella hevosella sekki olisi saanut olla startissa löysempi. Hevosten väsyessä, niiden on saatava hieman ojentaa kaulaansa. Sitä vastoin treeneissä tulisi ainakin alkuun ajaa melko napakalla sekillä, jotta hevoset oppivat juoksemaan pää kannettuina, eivätkä juokse otsa edellä. Katselimme myös muutamien hevosten liikkumista ja yritimme Niinan kanssa arvioida niiden liikevirheitä. Heikki sitten totesi osattiinko me veikata oikeaa jalkaa :)

Olemme myös vähän tutustuneet muuhun Vermon porukkaan ja kaikki ovat vaikuttaneet oikein mukavilta. Hyvin siis sujui ensimmäinen viikko. Kyllä kelpaa työskennellä maan pääradalla :)