VKO 14

          Heikin viimeinen viikko Vermossa ennen Italiaan paluuta. Nyt ollaankin koitettu nyhtää Heikistä kaikki mahdollinen tieto irti. Vähän katsottiin taivuttamista, puhuttiin hevosten rakenteesta ja fläppikengistä ja kengityksestä yleensä. Taivuttamisessa Heikki opetti taivuttamaan etupolvien nivelraot erikseen. Tätä saisi kyllä tehdä vielä paljon, jotta saisi kehitettyä omaa silmää huomaamaan liikevirheitä.

          Osa hevosista oli kerännyt hieman painetta perjantain reippaammasta hiitistä ja siksi ajoimmekin niillä poikkeuksellisesti 2 x 2000 hiittiä.

          Kävin Serkamolla hoitamassa yhtä hevosta TENS-laitteella ja samalla puhuttiin Antin kanssa hänen tavastaan kengittää hevosia ja siitä, missä vaiheessa hänellä kaksivuotiaat ovat. TENS laite antaa lihaksille pieniä sähköimpulsseja pakottaen lihassäikeitä supistumaan, jonka jälkeen lihas automaattisesti rentoutuu. Ypäjällä TENS on ollut käytössä ravihevosilla vuoden verran ja Heikillä on hyviä kokemuksia siitä jo Italian ajoilta. TENS on lyhenne sanoista Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation (eli ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio). Laite lähettää heikkoja, pientaajuisia sykäyksiä, jotka aktivoivat kehon omia kipua lievittäviä mekanismeja. Verenkierto paranee, lihakset rentoutuvat ja olo virkistyy.

          Tämä oli tällä erää viimeinen viikko Vermon yksikössä myös minulle. Palaan Ypäjälle, jossa työt jatkuvat Finlandia-raveihin asti. Sitten palaan takaisin Vermon yksikköön kahden hevosenhoitajaopiskelijan kanssa, jotka suorittavat työssäoppimisjaksoaan vermon yksikössä. Nyt toinen valmentajaopiskelija jäi vastaamaan Vermon yksikön toiminnasta ja ohjaamaan kahta työssäoppijaa.

VKO 13  

          Tällä viikolla oli perjantaina vuorossa ensimmäinen kovatempoinen hiitti Vermoon muuton jälkeen. Samalla Ilkka tuli tarkistamaan, missä vaiheessa hevosten kanssa mennään. Osalla palautumissykkeet olivat sen verran alhaalla, että Ilkka ja Heikki totesivat niiden olevan lähellä starttia. Huonon talven takia ne ovat jäljessä aikataulusta, kun ei olla Ypäjällä kunnolla päästy treenaamaan. Meidän hevosillahan harvemmin ajetaan reipastempoisia hiittejä, vaan kuormittavuutta haetaan jarrukärryillä, pehmeämmillä pohjilla tai mäkivalmennuksella. Tällä tavoin pyritään minimoimaan loukkaantumisriskejä ja vähentämään niveliin kohdistuvaa rasitusta.

Hevostemme normaali viikko ohjelma näyttää Vermossa tältä:

MA: valmistelevaa hölkkää 4 km (Jarrua) + ½ km kävelyä + 2 km hölkkää, josta 200 m päästellään "täysillä"
TI: Hiitti: 3 x 1600 m 1.45-1.35 aikaan, riippuen hevosista
KE: Erityisesti jännittäjillä ajetaan kävelyä ja hölkkää pikkuringissä tai suoralla/ metsässä, osalla voi olla vapaa päivä
TO: Valmistelevaa hölkkää
PE: Hiitti

          Valmistelevan hölkän tarkoituksena on vain vähän verrytellä hevosia ennen seuraavan päivän hiittejä. Niiden tulisi olla rentoja ja työskennellä radalla mielellään. Näillä starttaamattomilla hevosilla olemme antaneet niiden kokeilla rajojaan ja totutella myös liikkumaan kovassa vauhdissa päästämällä ne menemään pätkän kovaa. On ollut kiva huomata, kuinka nopeasti ne ovat saaneet lisää vauhtia :) Heikki sanoi päässeensä parhaisiin tuloksiin kolme kertaa mailin hiiteillä. Sähläreillä kuulemma kannattaa ajaa myös 2+2, niin että käyttää ne tallissa pesulla välillä (ilmasta tietysti riippuen). Ensimmäisellä viikolla ajoimme hiitit 1.50 aikaan, josta vauhtia on pudotettu tasaisesti melko reippaaseen tahtiin ja nyt ajamme niillä n. 1.35. Jarrukärryillä ajettaessa vauhtia tuskin tästä enää kiristetään.

VKO 12

          Toinen viikko jatkui Vermossa hyvällä meiningillä ja tehokkaalla treenaamisella ja työskentelyllä.

          Hevoset ovat pirteitä ja muutossa hieman heikentynyt ruokahalu ovat palanneet. Kevään edetessä hevosten tehomadotus tuli ajankohtaiseksi ja samalla madotusasiasta tuli keskusteltua Heikinkin kanssa pitkä tovi. Oma ajatukseni on, että kun madotetaan, niin madotetaan  rajusti ja tietenkin koko talli samaan aikaan. Tarhojen puhtaanapito helpottaa matokannan kurissapitoa. Isommissa talleissa lantanäytteiden otto on mielestäni turhaa, koska suuressa hevospopulaatiossa matoja esiintyy lähes poikkeuksetta. Matokantojen lääkeaineresistanssit ovat melkoinen ongelma tänä päivänä. Tämän vuoksi mielestäni hevoset tulisi lääkitä aina rajulla kädellä, silloin kun madottaminen on tarpeen. Liian pienet annoskoot eivät tuhoa matokantaa tehokkaasti, vaan antavat loisille mahdollisuuden sopeutua ja kehittää vastustuskykyä lääkeaineita vastaan. Vanha sananlasku "mikä ei tapa, se vahvistaa" pitänee paikkaansa tässäkin tapauksessa. Uudet madotusohjeet nojautuvat pitkälti lantanäytetutkimuksiin ja ne löytyvät esimerkiksi Tampereen Hevosklinikan sivuilta.

          Keskustelimme töiden ohessa paljon myös raveihin lämmittämisestä. Heikin mukaan Suomessa hevosia lämmitetään koviin suorituksiin aivan liian vähän. Lyhyetkin kuljetukset nostavat lihasten maitohappotasoa oleellisesti, eikä lainakuskin ajama lämmitys lähtöjen välissä riitä palauttamaan lihasten maitohappotasoa ennen suoritusta. Heikki kertoi, että he olivat Italiassa testanneet hevosen sykkeitä ja maitohappoja ennen kilpailumatkaa, kilpailupaikalla ennen ja jälkeen lämmitysten, sekä startin jälkeen. Hevosen syke oli lähtenyt nousemaan heti kuljetussuojien laitossa. Matkaa radalle oli ollut vain kymmenisen kilometriä. Radalle tulessa hevoselta oli otettu maitohappotesti. Hoitaja käytti hevosen karsinassa pissalla ja lähti hölkkimään sen kanssa kevyesti. Pidemmillä ravimatkoilla Heikki painotti, että jo 20 minuutin jälkeen täytyisi lähteä ajamaan kevyttä hölkkää, jotta ne eivät jäykisty karsinassa seisoessaan. Heikki oli ajanut toisen lämmityksen, jossa saisi pätkän päästää "urkuauki", jotta lihakset saadaan heräteltyä. Lämmitysten jälkeen oli otettu uudet maitohappotestit. Kyseinen kilpailu oli koostunut samana päivänä juostuista karsinnasta ja finaalista. Hevonen oli voittanut karsinnan ja sijoittunut finaalissa toiseksi. Molempien starttien jälkeen oli taas tehty testit. Hevonen jäähdyteltiin hyvin starttien jälkeen. Hämmästyttävää oli, että lihasten maitohappopitoisuus oli huomattavasti korkeampi lyhyen kuljetusmatkan, kuin kahden kovan startin jälkeen!