Vko:t 24-26

Blogi laahaa taas jälkijunassa, johtuen paitsi teknisistä ongelmista, myös pikkuisen kirjoittajan laiskuudesta..

Mutta siis viimeiset kolme viikkoa Vermon yksikössä sujuivat hyvin :) Deanna Boko jatkoi hyvin alkanutta kilpauraansa napaten hienon Vermon voiton 11.6 ajalla 14,3 aly. Olemme tarhanneet hevosia myös öisin. Yötarhavuor osui yhdelle hengitystieongelmaiselle, yhdelle voimakkaista kiimoista kärsivälle tammalle, joka ei viihdy tallissa, vaan vinkuu aina, kun naapurit erehtyvät liikkumaan.. Sekä puttepojille, sillä Valvin hankositeelle tekee hyvää, että se käveleskelee mahdollisimman paljon.

Yhtenä päivänä otin työssäoppijat mukaan ja kävimme opintomatkalla naapuritallissa, jossa oli yhdellä hevosella hankoside reagoinut. Tunnusteltiin jalkaa ja juteltiin valmentajan kanssa hankosidevammoista. Ilkan kanssa katsottiin hevosten rakenteita - niistä tehtävät-välilehdellä enemmän.

Meillä tapahtui hevoskannassa pieni muutos, ja saimme uudeksi asukkaaksemme hevosopiston projektivarsan, Big Bad Hossin. "Boss" on 2-vuotias Andover Hallilainen orivarsa. Tähän Hevosopiston Tiedon siivin raviradalle -projektiin voi tutustua Hevosopiston nettisivuilla. Nyt Bossilla valitettavasti on molemmissa etukavioissa halkeamat, vanhojen polkemien seurauksena. Boss kävi kavioiden paikkauksessa, jossa olimme toisen työssäoppijan kanssa silmät ja korvat auki seuraamassa paikan tekemistä. Paikka tehtiin ruuveista, lasikuitu suikaleista ja jostakin veneliimasta.

. 

Boss ja kaviopaikka

 Yksi ruuvi alkoi kuitenkin painaa ja viikonloppuna ori oli ontunut toista etujalkaansa erittäin voimakkaasti, maanantaina säikähdin jo, että vika on jänteessä, sillä jalka turvotti niin voimakkaasti. En olisi uskonut, että kaviopaise voi turvottaa niin paljon ja niin ylös! Klinikalla jalkaa puudutettiin ja Ilkka poisti tallissa pari ruuvia paikasta. Kaviota haudottiin betadinehauteella, ja ruunurajasta mätä sitten pääsikin purkautumaan ja hevonen saatiin normaaliin treeniin.

Ilkka poistaa painamaan alkaneen ruuvin kaviopaikasta

Kaiken kaikkiaan sain mielestäni paljon varmuutta omaan tekemiseen tämän Vermo-projektin aikana. Irtokenkien lyömiset, lääkkeiden pistämiset ja ajolistojen suunnittelut ovat taas vieneet osaamista eteenpäin. Ajolistojen tekeminen kehittää kokonaisuuden hallitsemista, kun ottaa suunnittelussa huomioon, hevosten tasot, kuskit, kärryt ja tarhaus ajat. Tämä 10 hevosta menee aika helposti, mutta sitten siinä onkin jo vähän haastetta, kun on se 50 hevosta ja työntekijöitä iso liuta. Pyrin Vermossa ajamaan yötarhalaiset vasta viimeisenä, jotta ne ovat saaneet ottaa päivätorkut ennen töihin lähtöä. Joka päivä tuli ajettua 3-5 hevosta ja ajamistahan tämä oppiminen vaatii. Pitää oppia katsomaan hevosten liikkeitä ja kehitystä ja vastaavasti huomattava, kun jokin on pielessä. Pääsääntöisesti hevosemme ovat hyvä ajoisia ja käyttäytyvät treeneissä asiallisesti. Ajorutiinia tuli kuitenkin myös yhdestä, jolla oli taipumusta hieman kipristellä ja pylliä. Piti kuskin olla aamuvarhaisella hereillä, ettei saa kaviosta ;) Pyrin ajamaan itse säännöllisesti kaikilla hevosilla, jotta pysyin ajantasalla niiden kuulumisista. Joka lenkillä myös keskusteltiin hevosista ja niiden liikkeistä ja mielialoista tyttöjen kanssa. Ja hiittipäivinä Ilkalta sitten sai aina varmuutta omiin havaintoihin.

Vermo-hankkeen päätyttyä Ilkan kanssa puhuttiin työssäoppijoiden arvioinnista, ja olimme yksimielisiä, että kiitettäviä piirrellään todistukset täyteen. Elina Kuisma ja Piia Riihuhta ovat näppäriä hevosenhoitajia ja ahkeria työntekijöitä, joiden kanssa on ollut helppo työskennellä :) Piia ja Elina jatkavat lukio-opintojaan vielä syksyllä kirjoitusten merkeissä ja palaavat Ypäjän talliin lokakuussa suorittamaan viimeiset näytöt ja hakemaan ansaitut todistukset.

Samalla kun keskustelimme työssäoppijoiden arvioinnista, pyysin Ilkkaa arvioimaan myös minun onnistumistani Vermo-projektissa. Ilkka oli oikein tyytyväinen, eikä kuulema keksinyt moitittavaa. Ilkka sanoi hevosten komistuneen tosi paljon, ja niiden olevan nyt oikein hyvän näköisiä. Ilkka oli iloinen myös siitä, että olen aktiivisesti pitänyt yhteyttä ja kysynyt, jos en ole ollut varma, miten toimitaan. Parhaani olen yrittänyt ja on ihanaa kuulla, että hyvin on onnistunut :) Krafftia tilasin viimeisessä kuormassa liikaa niin, että jouduin sitten niitä muuttamaan takaisin Ypäjälle. (Sen kantamisen jälkeen voin sanoa, että ensikerralla lasken pikkuisen tarkemmin, ennen kuin teen tilauksia.. )

Kiitos vielä Vermon väki hyvästä vastaanotosta ja yhteistyöstä! On ollut opettavaista seurata sivusta Vermon ammattivalmentajien tapoja. Erityisesti kiitos Hakkaraisen Markolle, joka on seinänaapurina ollut aina autamassa ja neuvomassa, kun on tarvittu. Ja tietysti varikon pojille avusta aina kun on tarvittu talonmiestä ja traktoria :)

Kiitos Vermolaiset neuvoista, avusta ja hyvästä meiningistä! Raveissa nähdään ;)